Tällä kertaa mukana oli Tiinan sisko piskuisen (ja pippurisen oloisen) Miskan kanssa. Hieno, reipas pentu!

Pirren kanssa ensin luoksetulo pitkältä matkalta. Oli ihan SUPER. Siis jopa se loppuperusasento oli hyvä, suora ja silleen. Seurattiin aika paljon, meni paremmin kuin viimeksi, muttei ole hyvää vieläkään. Tein paljon käännöksiä oikealle, käytin autoja/tolppia tms. apuna.

Otin hyppyesteenkin mukaan ja tehtiin joitakin loikkia. Pirre pitää lähettää hyppyyn edelleen niin, että minä seison keskellä ja Pirre siis on esteen reunassa. Pirre tekee sen sortin kaarroksen esteen takana, että päätyy seisomaan ohi esteen. Seisominen on edelleen steppaavaa ja saattaa muutenkin vähän "valua". Noh, seisomistreeniä pitäisi tehdä muutenkin kun tarttis alkaa ottaa sitä liikkeestä seisomistakin.

Liikkeestä maahanmenoja tuli tehtyä kans. Nyt tuli muutamia seisomaan jäämisiä; toruin. Tuli kyllä niitä hyviäkin, mutta jotenkin tuntuu ettei enää pitäis/sais olla tuota virhettä. Vaikka kuinka olisi palkattu seuraamisesta hetki sitten. Vaikka viime kuukausina on treenattu tosi vähän niin tuota maahanmenoa on vahvistettu tosi paljon ja niitä seisomisia taas ei olla otettu ollenkaan.

Leikittiin myös ruutuunmenoa ja pöydälläkin seistiin kun se kerran oli mukana. Pari pientä paikallaoloa niin että menin tolpan taakse piiloon. Tiina sanoi, että Pirre on tosi rauhallisesti kun häviän näkyvistä, loistavaa! Nyt pitää vain olla todella tarkkana, ettei tule ahnehdittua ja edettyä liian nopeasti.

Nessun kanssa seurattiin, tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa, luoksetulo ja ruutuleikkiä. Ruutuleikki meni hyvin sen odottamisen puolesta, luoksetulossa piti käydä kerran palauttamassa paikoilleen. Odotti kyllä sitten hyvin käskyä ja tuli laukalla luo. Pientä paikallaoloa, siinä sen ilme on kyllä huono, voi lähteä koska tahansa kälppimään kun alkaa hirvittää. Ja en siis ollut kaukana tai edes kauaa, tyyliin 20 sek. 4 metrin päässä.

Hyppyjäkin tehtiin. Nessu oli ihan loistava! Kyllä se näyttelypuudeli osaa seistä, kuni patsas konsanaan! Tiinan Onni ja Inka käytti meidän noutokapulaa, ihan tarkoituksella. Nessu ei ollut ihan niin valmis ottamaan sitä nyt suuhunsa kuin viimeksi, hyvä tietää tämäkin että osaa treenata mahdollista vieraan kapulan ällötystäkin.

Kotiin ajaessa tuli mieleen semmoisia, että treenimoodi on jostain päin persreikää. Ei treenata sitä missä on eniten vikaa (noh, Pirren liikkeestä maahanmenoa lukuunottamatta); kisoissahan esim. paikallaolossa Pirre ei ole mennyt ekalla maahan ja toisaalta ei ole myöskään noussut/mennyt alas takaisin istumaan kun liike loppuu. Vaikka Nessu ei liikkeitä vielä osaakaan, niin sen kanssa olisi kyllä ihan MUST treenata sitä luoksepäästävyyttä. Ja nytkin jätin hyödyntämättä Tiinan, Markon ja Outin läsnäolon. Tosin ehkä sitä vain on niin ruosteessa kuukausien tauon jälkeen (kyllä aika rientää, tuntuu ennemminkin viikoilta), ettei osaa oikein tehdä järkeviä treenejä. Esim. Pirren seuraamisessa mä kehuin koko ajan äänellä, ihan niin kuin se sillä pitäisi kontaktia. Noh, ei pidä. Ennemminkin tuntui että jos mä pidän suuni kiinni niin se skarppaa...