Aamullakin paskat fiilikset, vaikka olisi luullut enempi olevan jännitystä ja siitä johtuvaa ahdistusta. Mutta oli vaan blaah-meininki. Olisiko tuo sateinen sää voinut vaikuttaa niin paljon? Ennen omaa koevuoroa tehdyt pari liikettä (rutkasti namia) oli nekin vähän alavireisiä ja ei, Nessu ei mennyt liikkeestä maahan.

Paikallaolossa Nessu hyöri ja pyöri. Pureskeli takajalkaa tms. ja vaihtoi vähän asentoa. Haisteli ja katseli. Ei noussut ekalla istumaan. Laisi antoi kuitenkin 9, oikeampi arvosana olisi ollut 7. Seuraamisissa mulla oli ihme paniikki kun en nähnyt koiraa. Olin ihan varma, ettei se tule enää perässä. Kuikuilin. Mutta hyvin se ilmeisesti tuli sieltä kun pisteitä saatiin molemmista seuraamisista 9.

Liikkeestä maahanmeno meni nollille kuten arvata saattoi. Annoin kaksi käskyä, ei auttanut. Laisi sanoi, että kannattaa mieluummin pysähtyä ja "laittaa" koira alas, sillä voisi vielä saada jotain pisteitä. Totta ja vaikka ei pisteitä ajattelisikaan niin olishan se koulutuksellisestikin parempi. Luoksetulo oli ilmeisesti hieno kun siitä tuli täysi 10. Seisomisesta saatiin 9½, puolikas tipahti kun käytin vartaloapua niin paljon. Oli vähän tarkoituskin, ettei menisi tämäkin nollille. Hypystä sitten 7, lähti vasta tokalla ja taas oltiin ihan oudossa kohtaa estettä. Mitäköhän tälle pitäisi tehdä? Tämä oli joskus treeneissä tämä seisomisen paikka ihan ok mutta ei ole enää kunnossa edes kotona. Kokonaisvaikutus 9 ja niukin naukin ykköstulos, 163 pistettä.

Sitten fiiliksistä. Se Nessun eka koe jätti jälkeensä tosi euforisen fiiliksen. Meillä oli niin hyvä meininki yhdessä siellä kehässä. Mutta vaikka olinkin iloinen (vai helpottunut...?) kokeen jälkeen niin nyt jäi mälsä olo. Ja kun kuulin pisteet (itse luulin että tuli 145-155p) niin en mitenkään innostunut tai kokenut onnistumista.

Perkele. On sekin kyllä tyhmää ettei osaa sitten iloita vaikka jonkinmoista tulosta kuitenkin saatiin aikaiseksi.