Päätin jättää Karjaan näyttelyn väliin kun Nessu ontui taas perjantaina vielä sitä varvastaan ja se on lisäksi kalju. Sen sijaan menin Pirren kanssa kenraaliharjoituksena Tuusulan kennelkerhon jäsentenväliseen epäviralliseen tokokisaan. Ollaan kisattu viimeksi marraskuussa ja viikon päästä olisi ne joukkue-SM:t joten ajattelin harjoituksen tulevan tarpeeseen.

Itse kisasta; kolme luokkaa nakki (saa palkata koiraa kehässä liikkeen aikana namilla/lelulla), höpinä (saa palkata koiraa kehumalla liikkeen aikana) ja tosikot (kisamainen meininki). Tuomarina oli Tiltu Antikainen, joka antoi erittäin hyvin palautetta, etenkin nakkiluokkalaisille mutta muillekin. Oikeasti hyvä koulutustilanne! Odotusaika oli tooodella pitkä. Aloitus klo 12 ja tosikot viimeisenä, Pirre viimeisenä koirana. Klo oli joitan 17.15 kun oli meidän vuoro. Viisi tuntia helteistä odotusta vei mehut kyllä niin emännästä kuin koirastakin... Koira kyllä jaksoi kehässä emäntäänsä paremmin!

Paikallaolo meni kympisti. Meni ekalla maahan (ehkä vähän normia hitaammin mutta meni yhdellä käskyllä), makasi suorassa ja nousi ekalla ylös. Välimatka ei ollut ihan kisakelpoinen kun kehä oli pieni, mutta en pidä sitä meidän kohdalla ongelmana, ollaan harjoiteltu niin erilaisilla matkoilla ylipäätään.

Loppu menikin sitten huonommin kuin odotin. Remmissä seuraamista ei harjoitella koskaan joten sen suhteen en ihmettele että Pirren kontakti on siinä huonompi. Sitä vähän ihmettelin, että Pirre ei tehnyt yhtään perusasentoa, edes yhden olisi luullut onnistuvan. Pisteitä 7½. Tuomari sanoi, että unohda pisteet, vapaana seuraamisessa käske koira istumaan jossei se istu. Hyvä vinkki ja näin tehtiin. Vapaana seuratessa kontakti paranee meillä muutenkin ja seuraamisen paikka tiivistyy ehkä vähän, pojoja 8. Perusasennot hoituivat sillä, että vilkaisin Pirreä niin se istui. Mistä tuli mieleen, että saatan treenatessa tehdä tuota muutenkin, tarkistaakseni että istuiko se. Ja kisatilanteessa vaan tuijotan eteeni niin koira ei sitten tiedä mitä tehdä... Peili-/avustajatreeniä ja naksu kehiin! Tuomari tykkäsi seuraamisesta muuten, sanoi että pieneksi koiraksi tosi hyvä paikka ja kontakti (äiskä pulu...tähän sydämiä!). Totta puhuen hellesää toimii tässä meidän eduksi, Pirre ei käynyt kehässä niin kierroksilla eikä siis edistänyt tavalliseen tapaansa.

Liikkeestä maahanmeno meni sitten reisille. Valmistava seuraaminen ok, ekasta käskystä jäi seisomaan, annoin toisen tuimemman ja meni maahan. Palatessa ei noussut istumaan kuin vasta kolmannella käskyllä ja käsiavulla. Tuo nousemattomuus on vanha ongelma mutta voi myös johtua siitä että käskin makaamaan aika tomerasti, ehkä tuo tuumasi ettei arvaa nousta. Tuomari oli kiltti ja antoi 5 pistettä.

Luoksetulo meni ihan superisti, 10 p. Tää on mun suosikkiliike edelleen kun Pirre tulee aina niin ihanalla ilmeellä ja reippaalla laukalla luokse. Tuomari huomautti, että ylävartalo nytkähtää kun annan käskyn, huomasin itsekin. Pitää kiinnittää huomiota.

Liikkeestä seisominen oli ok, meille. Annoin aika tomeran käskyn (tuomari tykkäsi tästä tyylistä...), Pirre steppasi vähän ja istui hitaasti. Mun mielestä Pirre myös istui vähän puolitiehen, kintereilleen eikä pyllylleen. Pisteitä 8½.

Estehyppy oli vähän ongelmallinen. Ei lähtenyt ekalla käskyllä. Tokalle käskylle lisäsin käsiavun koska en halunnut että menee vielä enemmän jankuttamiseksi. Pirre seisoi hyvin, vähän vinossa mutta varmasti. Tästä irtosi 8 p.Tuomari tykkäsi, että seisoi porukasta kaikkein varmimmin silloinkin kun minä liikuin koiran luokse. Noh, tällä kertaa noin mutta useinhan tuo steppaa paikoillaan.

Kokonaisvaikutelmaksi tuli ysi (jesh!), Pirren häntä kuulemma heilui ja yhteistyö oli hyvää. Mua kyllä häiritsi Pirren muutama haukahdus uutta liikettä aloitettaessa. Mikä parasta, saimme mukaan arvostelulomakkeet jossa oli mukana tuomarin kommentteja! Hieno juttu! Pirre sai 169 pistettä ja tuli toiseksi neljästä tosikkoluokkalaisesta. Tulos ei jaksanut juuri ilahduttaa kun se maahanmeno meni plörinäksi ja onhan se vähän pöljää kun ollaan jo kisattu virallisissakin, mutta kiva palkinto lievensi ketutusta kummasti ;). Kyllä ihminen osaa sitten olla lapsellinen...