*Huoh* Kaksi tuntia treeniaikaa, kaksi koiraa eli ekalla tunnilla Nessu, tokalla Pirre. Ekalla tunnilla 3 koirakkoa, tokalla 2. Aivan luksusta siis. Paitsi että perkeleen rankkaa kun pitäisi itse jaksaa keskittyä koko ajan opetukseen, tehtäviin, koiriin.

Nessun treeni meni vähän poskelleen. Eilen suutuin sille kunnolla kun se oli metsälenkillä taas niin saatanan rasittava oma itsensä. Pirreä piti paimentaa (=rähähtää sille) yhtenään. Muutenkin olin ollut kiukkuinen kuin ampiainen koko päivän. Sitten kun tultiin kotiin, niin ajattelin että se Pirrelle meuhkaaminen saa luvan loppua, otin Nessun remmissä autosta ja annoin Pirren hypätä vapaana. Tietty Nessu kävi sanomassa Pirrelle taas sen *RÄYH*. Tempasin remmistä aikasta kunnolla ja kietasin Nessua poskivilloista - ihan kunnolla. Jos olisin nähnyt jonkun muun tekevän koiralle noin niin oisin varmaan jo älähtänyt... Että siinä meikäläisen kukkahatussa ei taida olla mitään leukahihnaa ja muutenkin tuntui lähtevän päästä aikasta köykäsesti. Noh, olin sitten lisäksi vihainen itselleni ja jatkoin koirallekin kiukuttelua... Älysin kyllä palauttaa tilanteen, pyysin Nessun sivulle, se tuli ilman ongelmia, palkkasin namilla ja kehulla.

Mutta siis siihen treeniin. Seuraamista ohjelmassa. Ja paljon. Helinä oli tehnyt hummastuksesta mukaillun "3-kaarisen kiemurauran", ne kiemurat vaan oli 90 asteen käännöksillä, pituutta aina yhdellä suoralla pätkällä 4-5 m. Piti miettiä tempoa, käännöksiä ja koiraa. Ja toi käännösten miettiminen oli aika kamalaa...hiekkaan piirretyn viivan seuraaminen, valmistelu, jalkojen käyttö, katseen suunta, mä olin seota! Nessu teki aluksi töitä aika hyvällä, palkkasin sitä lelunretuutuksella. Mutta seuraamispätkä oli aika pitkä, oli lämmin ja Nebu tuntui hyytyvän tämäntyyppisessä harjoittelussa. Toisena harjoituksena oli neliönmuotoon maahan piirretyt ruksit, neliön sivut ehkä 3 askeleen pituisia. Tuota neliötä mentiin yhtä soittoa myötä- ja vastapäivään. Todella vaikeeta...! Helinältä tulee kyllä tosi tarkkoja ja analyyttisia kommentteja ja ohjeita, ihan priimakoulutusta siis. Mutta mulla ei riitä palikat korjata noin montaa pientä detaljia yhdellä kertaa! Jos sain käännöksen valmistelun kuntoon, aloin tuijottaa koiraa. Jos pidin järkevää kontaktia koiraan, en muistanut kääntää päätä tai harpoin menemään.

Nessun kanssa saatiin kiertää tuota pikkuneliötä moneen kertaan ennen kuin se alkoi sujua yhtään ja ei se yhtään sujuminenkaan kaksista ollut. Minuakin alkoi jo väsyttää ja teki mieli sanoa että tälle koiralle riittää jo. Tehtiin kuitenkin loppuun asti, hyviä ja hyödyllisiä harjoituksia ei siinä mitään.

Helinä teki erinomaisen havainnon siitäkin, että minä ja Nessu ei olla vielä samalla aaltopituudella. Aivan totta, en mä luota siihen samalla tavalla kuin Pirreen näissä tokoasioissa ja kun Pirreä on enempi kouluttanut niin mut on tavallaan kalibroitu sen aaltopituuteen. Muutenkin Pirren suurpiirteinen hömpänpömppä-hurlumhei-onksruokaa -meininki on enempi mun tyyppistä kuin Nessun teen-koska-pyydät ja pyysit-vinon-perusasennon-sellaisia-nyt-sitten-saat -millivillemäinen meininki.

Pirren kanssa sujui vähän iloisemmin. Pirre oli tunnin verran odottanut narun päässä joten siitä oli turhat kimpoilut jo höyrynneet ulos. Musta tuntuu, että Pirre seurasi aika kaukana sivusuunnassa, mutta siitä Helinä ei huomauttanut. Kulmat menivät oikeastaan huonommin kuin Nessun kanssa, etenkin vasemmalle, siitä ei tullut juuri mitään. Homma kyllä petraantui ja Pirre kestää tuontyyppistä harjoittelua paremmin kuin Pirre. Lopuksi Helinä käski hiipiä sen kiemurauran, arvasin että se tekee meille hyvää ja niin tekikin, seuraaminen parani huomattavasti! Helinä sanoi, että Pirre hengaa mukana kun mennään normaalia/reipasta kävelyä mutta hiipiessä se skarppaa ja seuraa joka askeleen. Siltä se kyllä tuntuikin!

Pientä neliötäkin tehtiin taas, en oikein muista miten se meni Pirren kanssa. Koska meitä oli vain 2 koulutettavaa niin lopuksi otettiin vielä liikkeestä maahanmenoa. Superjuttu meille! Helinä teetti meillä sitä niin, että selvä hidastus ja sitten käsky. Päästiin jyvälle ja se alkoi pikkuhiljaa sujua. Kysyin että miten tuommoiset selvät hidastukset sitten häivytetään niin Helinä oli sitä mieltä, ettei tarvitse kokonaan häivyttääkään, sen saa upotettua liikkeeseen. Mahtaako olla noin ja pystynkö minä olemaan niin tarkka omasta olemisestani että pystyn koetilanteessa tekemään "feikkihidastuksia"?

Helinä havainnoi myös sellaista, että Pirren kanssa pitää olla jämäkämpi, maltillisempi ja Nessu taas kaipaa enempi tsemppaamista. Hyviä huomioita meille uudelta kouluttajalta!