Sunnuntaina Nessu oli näytelmissä joten en ottanut sitä mukaan TUUKKin tokoon. En olisi kyllä itsekään jaksanut kahta tuntia skarpata joten menin Pirren kanssa kahdestaan.

Aloitettiin paikallaololla. Kaksi paikallaoloa, eka pidempi ja toka lyhyempi mutta menin kauemmaksi. Ei tuo pidempikään ollut kuin ehkä minuutin. Oli kunnon häiriötä mutta Pirre pysyi hienosti. Palkkasin alas, en ole varma otinko perusasentoa ollenkaan. Helinä sanoi, että palkka kannattaa antaa ihan maahan eikä kädestä suoraan kuonoon niin koiralle ei tule edes mieleen "ajatella ylöspäin". Hyvä muistutus.

Pirre pääsi taas seuraamaan sitä "kolmikaarista kiemurauraa". Pikkuhiljaa paranee! Tosin kun tehtiin sama käppyrä toiseen suuntaan niin heti huononi kun oikealle kääntymisiä tuli enemmän ja ne on mulle vaikeampia... Itsekseni taisin myös tehdä liikkeestä maahanmenoja, oli hyvät. Seisominen ei sit ollut hyvä, tarjosi makaamista aluksi, pari kertaa pysähtyi mutta steppasi pahasti joten tein lopulta kädellä pysäyttämällä.

Sitten yritettiin taas saada esinettä suuhun, meni samalla tavalla kuin viimeksikin. Lisäksi myös naksuttelin siitä sadasosasekunnista kun lapanen oli suussa. Helinä kehoitti harrastamaan semmoista, että MINÄ leikin esineellä ja koira saa tulla vieressä kateelliseksi. Jos koira ottaa esineen suuhun niin sitten kehutaan koiraa eikä edes ajatella esineen poisottoa. Täytyy pitää mielessä sitten kun taas alan tahkota noutoa. Nyt ei jaksa kun on töitä ihan omiksi tarpeiksi tulevassa kisassakin.

Tärppä on saanut edelleen päiväpapanat maahanmenoista. Nyt se tarjoaa maahanmenoa jo itse ja tekniikkakin muuttui ihan itsestään istumisen kautta maahanmenosta hitaaksi hissiksi. Hyvähyvä! Nyt voisi aloittaa käsiavun vähentämisen eli nyrkkiä pikkuhiljaa ylemmäksi ja ylemmäksi ja sitten joku päivä voin varmaan itse seistä ;). Kiva ipana!

Eilen pidettiin leikkikisat Viirilässä. ERITTÄIN hyvää harjoitusta! Meillä oli kehänauhat ja kaikki :). Pirre ei ollut mukana, Nessu ja Tärppä vain. Todella harmi, etten ehtinyt leikkiä Tärpän kanssa :(. Oltiin toisillemme tuomareita ja liikkeenohjaajia ja koirat oli kiinni kuka missäkin. Nessu oli aikasta valmis tekemään hommia siinä vaiheessa kun hain sen, jesh! Paikallaolo oli muuten loistava (ekalla alas ja ekalla ylös), mutta Nessu on todella levoton. Se haistelee, vaihtaa vähän lonkkaa, napsii itikoita, lepuuttaa leukaa maassa, katselee joka suuntaan. Pitäisikö tässä nyt tehdä niin, että tekee helpotettua (matka) harjoitusta ja toruu noista omista puuhasteluista? Vai kuis kannattais työstää tätä?

Varsinaiset liikkeet meni huonosti mutta silti olin aika tyytyväinen. Nessulla oli hyvä draivi päällä koko ajan, jaksoi hyvin ilman palkkaa ja teki kaikki liikkeet. MUTTA se teki ne vähän niin ja näin... Seuraamisessa se hyppi, juoksuosuudessa jopa otti mua kädestä, pysähdykset oli ihan hanurista (makasi, seisoi, istui missä sattuu). Liikkeestä maahanmeno oli nopea mutta vino. Luoksetulossa Nessu nousi seisomaan (!) ennen käskyä. Tuota ei ole tapahtunut ikuisuuksiin. Luoksetulon vauhti oli erinomainen, parempi ehkä kuin ikinä, tuossa oli jo semmoista pirremäistä intoa eikä pelkkää liikkeen suorittamista. Tiina sanoi, että Nessu saattoi reagoida tervukoirakkoon joka tuli kentälle mutta tuommoinen häiriö on niin mitätön että se ei saisi vaikuttaa. Liikkeestä seisominen oli hyvä, minä en meinannut uskoa että se jäi sinne joten kävelin pois töksähtäen ja olan yli mulkoillen. Takasin palatessa Nessu otti pari askelta, kielsin ja loppu oli hyvä. Hyppy -nyt fanfaareja!- meni hienosti! Tai siis liikkeenä huonosti kun Nessu meni taas seisomaan sivusuunnassa ohi esteen. Tätä ei ole tainnut viime aikoina tapahtuakaan, täytynee ottaa Pian vinkkaamia "naminokkaharjoituksia". Mutta Nessu meinasi varastaa lähdössä! Jiihaa!