Tällä kertaa Koivukylän Koiraharrastajien pentukurssilla Tärpän kanssa. Käydään toki piirin kurssin viimeinen kerta vielä ensi viikolla. Halusin kuitenkin ottaa toisenkin pentukurssin ihan vain siksi että tulee taas uusi kenttä/koirat/ihmiset häiriöksi äiskän kanssa leikkimiseen.

Oltiin hitunen myöhässä, en jotenkin tajua että tuo KKH:n kenttä on meiltä itse asiassa aikasta kaukana vaikka Vantaalla onkin. Kentälle saapuminen meni miten meni... Kentän kyljessä on koirapuisto jossa oli jonkinmoiset grillibileet, lansuja, dobbereita ym. "ennennäkemättömiä" rotuja touhuamassa. Tärppä käveli suurinpiirtein takajaloilla, remmi pinkeänä ja kaikki karvat pystyssä. Metelöidäkin piti tietysti. En saanut kontaktia eikä kieltäminen tehonnut joten piti sitten vähän lukea lakia. Tosi kiva fiilis pentukurssin aloittamiselle... Noh, lain luku tehosi riittävästi ja pikkuhiljaa Tärppä unohti koirapuiston ja alkoi kelpuuttaa minut ja namit hauskemmaksi.

Kurssia veti Pia ja kivasti vetikin! Paaaaljooon parempi kuin piirin kurssi! Tällä kurssilla tosin oli erillinen teoriatunti (en päässyt kun olin työmatkalla) ja koirakoita paljon vähemmän, mutta silti ote oli mukavan napakka ja perustelut näin neljännen koiransa kanssa pentukurssilla olevan korvaan loogisia. Erityisbonuspisteitä irtoaa leikkimisen opettamisesta ja leludemosta!

Tärpän osalta kurssi sujui siis alkuhärdellin jälkeen ok. Olin taas ottanut päiväruuan potiksi ja annoin sen luoksetuloharjoituksen lopuksi. Sinänsä ihan sama mikä harjoitus olisi ollut vikana, haluan tuolla pottipalkalla ensisijaisesti nostaa kentällä tapahtuvan touhun arvostuksen korkealle. Tosin, luoksetulo on koiran tärkeimpiä taitoja joten mikäpä siitä on "potittaessa"!

Koulutuksen jälkeen kävin Tärpän kanssa kahdestaan metsälenkillä. Tuli tehtyä luoksetuloharjoituksia ja kerran pääsin ipanakselta vähän piiloonkin. Ei tuo kovin kauaksi ollut edes menossa mutta tämmöistä nyt on ollut tapana tehdä pentujen kanssa niin tein nytkin. Tärppä lähti heti etsimään kun huomasi mun kadonneen, teki "töitä" että löysi minut mutta ei millään muotoa hätääntynyt. Sillä oli enempi semmoinen "analyyttinen" asenne.