Surusta huolimatta pitää muistaa keskittyä näihin elossaoleviin, eloisiin ja iloisiin.

Tärppä oli ekaa kertaa kennelpiirin pentukurssilla. Eka oppitunti olikin jo matkalla kun samaa kävelytietä kulki samalle kurssille matkaava tanskandoggi. Sille piti vähän päksytellä, sitten varovasti haistella takaa ja kun dogi yllättyi Tärpän takanuuhkuista niin sitten piti vielä säikähtää ja alkaa kiljua. Remminmittainen kierros ja samantien takaisin tutkimaan dogia ilman mitään ihmettelyä. On se hassu, drama queen vaikkei sit kuitenkaan edes pelottanut.

Itse kurssi meni vähän niin ja näin. Oli turkasen kuuma ja Tärppä jaksoi keskittyä n. 20 koirakon joukossa ehkä 10 minuuttia. Sitten oli jo vaikeampaa saada puheluita perille. Noh, eipä tuon tarvitse tässä vaiheessa enempää jaksaakaan eikä ne muut koirat tai niiden paljous ja rotukirjo aiheuttanut mitään ihmetystä. Eli Tärpän osalta kaikki meni hyvin mutta minä katsoin kelloa jo puolen tunnin kohdalla että koska pääsee pois... Oli niin KUUMA!

Illalla kotona pikatreeni Nessun kanssa. Liikkeestä maahan ja seiso oli ihan super, en tehnyt kokonaisena liikkeenä. Seuraaminen oli pyllystä. En nähnyt Nessusta mitään kun koitin silmäillä, joko se oli just ideaalissa paikassa tai sitten se hengaili jossain tietymättömissä. Veikkaan jälkimmäistä koska liikkeestä pysähtymiset oli niin huonoja. Nessulla oli hyvä vire mikä oli tosi hieno juttu, itselle kun jäi viimeisimmästä TUUKKin treeneistä vähän pah ja pöh -fiilis.