Sarin ajeli meidät Ylihärmään näyttelyyn 23.2. Ei tullut hukkareissu, Tärppä oli VSP ja sai ekan sertinsä (tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen). Telkällä ei ollut niin hyvä tuuri (noh, taitaa aussipuolella olla tuo showkilpailu aikamoista ja olihan noita aika monta näytilläkin) ja punainen nauha oli kotiinviemisinä. Niin ja se hysteerisen magee hattu :P.

Pari päivää näyttelyn jälkeen sitten huomasin, että koirat raaputtaa enemmän kuin yleensä ja aloin syynätä niitä kunnolla. Niitä vitun täitä taas. Pirrellä eniten, Tärpästä en itse asiassa ole vieläkään löytänyt yhtään elävää täitä ja Nessultakin vain yhden. Mutta silti. Kyllä vituttaa. Vituttaa niin paljon että taidan toistaa: vituttaa!

Tärpän juoksu on loppunut ja Nessu ehkä tekee omaansa (mun mielestä pesee vähän useammin ja jotain turvotustakin on). Mihinkään treeneihin ei ole tietysti tarvinnut mennä täiden takia. Toivottavasti noista nyt pääsisi pian eroon, olisi pääsiäisenä taas näytelmä ja olisi kivaa vihdoin päästä Tärpän kanssa ohjattuihin treeneihin.

Vain kerran olen saanut aikaiseksi treenata kotona. Jotenkin ei ole vain "irronnut" ja säätkin on olleet kamalia. Valivali. Noh, se ainokainen treenikerta oli tosi hätäinen, Tärppä sai tehdä namileikkiä eli luvalla (katsekontakti + "ole hyvä") sai ottaa namin lautaselta. Niin ja perusasentoja. Käsiapu on aika pieni, vihdoin! Pirre ja Nessu teki perusasentoja, palkkailin siitä että pysyivät istumassa eivätkä menneet maahan kun vain patsastelin paikoillani. Lisäksi "seuraamista" niin että otin vain askeleen tai käännyin oikealle. Tästä tuli semmoinen fiilis että kannattaisi tehdä näin useamminkin.

Tärppä muuten tuntuisi ryhtyvän meidän katraan pomoksi. Monet sen ja Nessun väliset vetoleikit päättyy siihen että Tärppä vain tuijottaa Nessun irrottamaan. Lisäksi leikin kuumenemisrähinöitä on ollut tosi vähän (siis yleensä se on ollut Nessu jolla hirttää kiinni). Myös meidän remmiulkoilu on muuttunut; Nessu on alkanut käyttäytyä niin kuin se käyttäytyi joskus puolivuotiaana... Eli haukkuu vastaantuleville koirille (heh, kaikille kahdelle joita kuukauden aikana on nähty) ja yrittää jaagata takaa tulevia autoja. Tuo haukkuminenhan voisi olla vain Tärpän yllytyksestä tapahtuvaa mutta tuo autojen jahtailu ei. Ja jotenkin nyt vain on semmoinen tuntuma että palikat vaihtaa nyt paikkaa. Sinällään ei mikään ihme, Nessuhan on pehmeä.

Mä en ikinä tule muistamaan mitkä kuvat on jo olleet blogin kuvituksena...tuplia ja triploja luvassa!