Nessu kävi luonnetestissä Helsingissä, dobermannien majalla. Tuomareina Bengt Söderholm ja Jorma Piiroinen. Tässä Nessun rivi:

Toimintakyky -2 (riittämätön)
Terävyys +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
Taisteluhalu -1 (pieni)
Hermorakenne -1 (vähän hermostunut)
Temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus -2 (pehmeä)
Luoksepäästävyys +2b (luoksepäästävä, hieman pidättyväinen)
Laukauskokematon ++
Tulos +66-91 = -25

Tuomarit olivat kovin pahoillaan, kuulemma itkien antoivat pisteitä :mrgreen:. Minua ei harmita pätkääkään, onhan tuo nähty että Nessu ei ole se rohkein ja taistelevin paketti. Itse asiassa olisin kyllä ollut ihmeissäni ns. hyvistä pisteistä, siinä olisi ollut jo itsetutkistelun paikka!
Tuota luoksepäästävyyttä jäin pohtimaan mutta tsekattuani mitä Dogsports-onlinen luonnetestisivut asiasta sanoivat niin tuokin asia selkiytyi hieman. Luonnetestiarvosteluissa ei ole sellaista vaihtoehtoa kuin arka. Omassa päässäni tuon pidättyväisyyden määritelmä ei ole ihan se mitä itse Nessussa näen mutta eiköhän ne tuomarit ole tässä asiassa minua pätevämpiä. Nessu nimittäin haukkui tuomarille ja kävi vissiin vain kerran varovasti nuuskasemassa kättä ja peruutti samantien. Ilmeisesti tuonkin osion pisteitä huomioidaan koko testin ajan koska oliko se nyt kelkan jälkeen tuomari sai silittää Nessua.

Kelkkaa Nessu ei mennyt lainkaan katsomaan. Kelkan lähestyessä se kyllä haukkui tomerasti, ensin remmin mitan päästä mun edestä ja loppujen lopuksi remmin mitan päästä mun takana. Kun kelkka oli pysähtynyt Nessu meni makaamaan niin kauaksi kuin pääsi ja tärisi.
Haalaria ja tynnyriä Nessu väisti niin kaukaa kuin pystyi eikä varsinaisesti hidastellut niitä uudelleen ohittaessakaan. Seinässä kiinni ollessa tehty uhkaaminen ja siitä palautuminen oli kuulemma mennyt just niin kuin pitääkin. Pimeässä huoneessa minua kehoitettiin suht samantien kutsumaan Nessua, Pirreä testattaessa minua kehoitettiin ensin niiskauttamaan ja yskimään useamman kerran. Nessua sai kutsua hyvän tovin tiheään tahtiin ennen kuin se tuli ja sitten kun se oli minun vieressäni se ei ollut pätkääkään helpottuneen oloinen eikä iloinnut omasta ihmisestään. Laukaukset lopussa oli vähän sen tuntuinen juttu että "enää ei tunnu missään, me kuollaan kuitenkin". Ennen omaa vuoroa autoon kuuluneet laukaukset sai Nessun nimittäin tärisemään, nämä oman testin laukaukset aiheutti säpsähdyksen ja sitten Nessu pysähtyi ja jäi poissaolevan oloiseksi.
Testin jälkeen kotosalla Nessusta välittyy sellainen fiilis että ihan kuin se sanoisi että "Me melkein kuoltiin mut ei sit kuoltukaan ja nyt ollaan kotona ja kaikki on hyvin!" Lenkillä on ollut pari tavallisuudesta poikkeavaa sattumusta mutta niissä en ole huomannut mitään erityisempää reaktiota Nessulta.

Tärppä oli maanantaina kahden viikon tauon jälkeen ATD:n agitreeneissä. Ohjelmassa oli kontaktiesteet ja kepit yksittäisinä esteinä. Aloitin keinusta ja Tärppä halusi kaahata sinne... Eli ei mitään ongelmaa keinun kanssa, nyt pitää vaan miettiä tarkasti a) miten haluan Tärpän tekevän keinun (täysillä kontaktille odottamaan keinun laskeutumista/himmaamaan puolivälin jälkeen ja kontaktille vasta keinun laskeuduttua) ja b) miten jatkan treenaamista. Avustajaa tulen tarvitsemaan ettei tule vahinkoja, Tärpällä on nyt sellainen vauhti päällä ettei ole varaa päästää sitä kertaakaan keinulle omin päin. Aallekin Tärpällä oli kiire. Niin kiire ettei se malttanut ottaa vauhtia vaikka yritin viedä Tärppää poispäin esteestä. Eli eka yritys meni mönkään. Sitten nostin Tärpän sinne harjan tuntumaan ja palkkasin ylhäällä. Tämän jälkeen ei sitten ollutkaan mitään ongelmia, Tärppä meni lyhyemmältäkin matkalta reippaasti ylös. Puomikin meni hyvin, kertaalleen Tärppä meinasi tippua kun vähän toinen takajalka liukasteli mutta onneksi tuo sai tasapainonsa ajoissa takaisin. Yhdesti tuli suorastaan upea alasmenokontakti; Tärppä menee suoran osan mun edellä laukassa vaikka mä kävelisin ja niinpä se välillä ehti kontaktille hyvissä ajoin ennen minua. Siellä se odotti 2-2:na että koska tulee lisää namia :). Keppien treenaamisesta en sitten tajunnutkaan mitään. Tarjolla oli oikeat kepit, 7 keppiä (outo määrä) niillä muoviliuskakaarilla tai sitten vinokepit. Koin nuo tavat turhan hankaliksi, kädellä en osaa kovin hyvin viedä ja vinokeppeihin haluaisin avustajan. Olisin halunnut tehdä kujalla niin kuin Sarilla on nyt aloitettu ja verkotkin olis passanneet hyvin. Noh, olen tilannut ne "nokialaiset" kotiin joten eiköhän päästä treenaamaan just niin kuin meitä huvittaa!

Esa teki kotiin rengasesteen, siitä tuli mun mielestä hieno. Tänään kokeilin sitä ekaa kertaa ja kylläpäs menikin kivasti! Nessu osaa joten lähettelin sitä aika kaukaa heti aluksi. Meni mun silmään aika lujaa :). Pari kertaa tehtiin aavistuksen vinot lähestymiset vaikka sellaisiakin ei kai kisaradoilla voi olla mutta haitanneeko sellaisten harjoittelu kuitenkaan yhtään. Renkaan lisäksi Nessu teki kaukojen asennonvaihtotekniikkaharjoituksia. Ne sujuu nyt vähän paremmin, olen yrittänyt itse skarpata enkä hösellä ihan niin paljon kuin aluksi mutta vielä on parantamisen varaa. 

Tärppä kokeili mennä ohi renkaan kerran ja sen jälkeen teki molemmin puolin tosi hyviä ja reippaita suorituksia. Lähetin sitä ehkä 3-4 metrin päästä ja namilautanen oli vajaan 2 metrin päässä renkaan takana. Pirre teki kans pari kertaa (en arvaa sitä juuri hyppyyttää enää) kädellä vieden ja kyllähän se tekee ruuasta mitä vain. Nemo oli urpo tai vaikka ei olis ollutkaan niin multa meni siihen hermot puolessa minuutissa... Sain sen tasan kerran tulemaan renkaasta läpi. Jos meinaan tehdä sen kanssa rengasta jatkossa niin pakko saada avustaja ja laittaa rengas seinän viereen että ohi ei pääse.

Yeah, kuvia odotellessa...