Nii-i, en ole ehtinyt ottamaan valokuvia lainkaan ja jos olisinkin ehtinyt niin ulkona on satanut likipitäen taukoamatta... Joten tässäkään postauksessa ei ole mitään katsottavaa! Eikä juuri mitään luettavaakaan sillä perjaintai-illan kotitreenit ei kaksiset olleet.

Tällä kertaa harjoiteltiin aidan ulkopuolella, yksi koira kerrallaan. Pirre sai tulla ekaksi. Sen kanssa ei kyllä ole oikein minkään sortin motivaatiota tehdä mitään "järkevää". Avoimessa luokassa en aio startata sen kanssa, sille kun voi joutua antamaan kipulääkkeitä ihan milloin vain ja toisaalta se nouto on Pirrelle oikeasti vastenmielinen. Kaukoja suunnittelin sen kanssa opettelevani, vaihteluksi ja opiksi itselleni, mutta tuli sitten mieleen että onko se niin hyvä liike harjoiteltavaksi lonkkavaivaiselle koiralle. Niinpä Pirre sai tällä(kin) kertaa tehdä seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamista tein hitaassa käynnissä ja voi vitsi kun se otti Pirrelle koville :). Se kyllä seurasi hienosti mutta joutui pinnistelemään ihan kunnolla. Luoksetulo tehtiin suorana ja pysäytyksellä. En noita pysäytyksiäkään opettele sillai oikeasti, kunhan nyt jotain räiskitään menemään. Niin ja liikkeestä maahanmeno oli hieno!

Tärppä sai jatkaa perusasento- ja seuraamisharjoituksia. Seuraamista tehtiin namin vetovoimalla ja perusasentoja naksulla. Otettiin parikymmentä toistoa maahanmenoakin, se sujui yllättävän hyvin. Sitten jatkettiin sen agieteenmenon kanssa. Tuolla "alapihalla" sain vähän pidennettyä sitä matkaa, olisko se namilautanen ollut nyt 10 metrin päässä. Hienosti se Tärppä juoksi! Tällaisen harjoituksen tekeminen yksin ilman naminlaittajaa on vähän rasittavaa ja tehtiinkin sitä sitten näin: Tärppä juoksee namilautaselle ja takaisintullessa annan sille käskyn "sivu" ja vahvalla käsiavulla ohjaan sen oikeaan paikkaan. Sitten mennään seuraten takaisin namilautaselle laittamaan uusi nami. Aiemmin Tärppä on saanut juosta tuota väliä "eteen" ja "tästäs" käskyjen kera, vaihtelua kai tuokin ja saahan tällä konstilla sen luoksetulon opettelunkin aloitettua. Tosin kauheasti en arvaa toistaa ettei tuo opi ulkoa :P.

Nessun oli jälleen kapulahommissa ja hyvin hommailikin. Eli käveltiin rinnakkain Nessu kapula suussa, joitain pysähdyksiäkin otettiin. Se kyllä pitää kapulaa tosi mielellään mutta on toisaalta niin innokas namin perään että saa olla tosi tarkkana että päästään tässä jutussa myös eteenpäin. Tarkoitan siis sitä että innokkuudesta huolimatta Nessu alkaa helposti pudottaa kapulaa ja minä sitten helposti naksautan siitä pudottamisesta. "Kapuloinnin" jälkeen tehtiin taas asennonvaihtotekniikkaa kaukoihin. Nyt meni aika mukavasti, koira oli aavistuksen rauhallisempi kuin edellisellä kerralla ja asento pysyi sellaisena että Nessu oli hyvin kaikilla tassuillaan eikä esim. takajalat liikaa mahan alla. Kokeilin myös paikallaoloa, tai voiko tuota nyt semmoiseksikaan sanoa. Laitoin Nessun maahan ja menin itse puolentoista metrin päähän pensaan taakse, en ollut kauaa. Pensaasta näki kyllä läpi ja ylikin vähän. Nessu oli vähän hämmentyneen näköinen mutta pysyi (tosin ennakoi istumisen kun palasin....). Liikkeestä maahanmenossa on enemmän työtä kuin luulin. Mielestäni Nessu on pysynyt hyvin paikoillaan vaikka en palaisikaan suoraan sen luokse, tätä on joskus kokeiltu. Mutta nythän tuo pyöri kuin väkkärä, seisomisesta se olisi varmasti hiipannut perään.

Nemo teki peruasentoja ja siksakjumppaa. Se ei kyllä ole mikään älyn riemuvoitto tuo koira... Noita siksakkeja on otettu loppujen lopuksi aika usein ja silti se ei tunnu aina tajuavan ideaa. Jotenkin tuntuu, että siitä rekusta on tapettu ihan kaikki oma-aloitteisuus. Sen huomaa arjessakin, jos kiellän noita narttuja menemästä omenapuun luokse syömään omenoita niin Nemo jää mun viereen istumaan eikä voi liikkua mihinkään, ja en ole siis sitä kieltänyt vaan nätisti nimellä sanonut esim. että "Tärppä, pois." Mutta Nemo ei sitten voi humputtaa missään, vaikka noi omenapuut vie tontista ehkä 10 neliötä... Jos pyydän Nemoa siirtymään pois edestä niin sen mielestä on paras jäädä niille sijoilleen. Olen kokeillut eri sanoja, kädellä osoittamista ja jalalla koskemista ja Nemo sit vaan seisoo. Jos se ei tiedä semmoista käskyä jolla siirtyä niin eikö koirat yleensä jossain vaiheessa tarjoa jotain toimintaa pällistelyn sijaan? Tai corgit nyt ainakin, jostain flegmaattisesta molossista en tiedä. Kun tuota ei pääse sit oikein kehumaankaan. Siitä eroahdistusvaivasta ei ole muuten näkynyt merkkejä. Tai siis tokihan nuo voivat huutaa vaikka koko päivän, mistäs minä tiedän. Mutta kotiintullessa ei ole ollut tuotoksia, matot läjässä vain. Tuotoksia, tai lähinnä paskaa, tulee sen sijaan öisin. Ärsyttävää! Uskon, että tuosta ongelmasta pääsee jos Nemo ei pääse seikkailemaan koko taloon, ei se makkariin paskoisi. Mutta meillä on pieni makkari ja siellä on 2 ihmistä ja 4 koiraa, en todellakaan laita ovea kiinni yöksi. Portti oviaukossa tuntuu kans vähän rajulta kun se makkari on oikeasti pieni, koirilla pitää olla mahdollisuus mennä ainakin eteiseen. Ja eteisessä ei taas ole kunnollista oviaukkoa mihin lykkiä porttia. Hmm, hankalaa tai sit mä vaan teen siitä hankalaa...