Pysyi hermot ja jännitys yllättävän hyvin kurissa, kun olin päättänyt että Tärpän virallinen kisaura alkaa vasta sitten joskus. Mutta siitä huolimatta oli löysät housussa ja putkinäkö päällä...

JANKKin harjoitteluhalli oli mukava kisapaikka. Ahdastahan sielläkin toki oli vuoroaan odotella eikä muiden suorituksia juuri nähnyt, mutta mattopohja, hyvä valaistus ja mukavan lämmintä. Niin ja puucee, ilman sitä ei olisi pärjätty!

Tässä meidän eka yhteinen kisalipuke. Rata oli helppo, ei ollut pakko vaihtaa puolta lainkaan (vaikka se olisikin alkuun sopinut ihan hyvin) ja siellä ei ollut rengasta, keinua, A:ta tahi keppejä. Alkusuoran kolme hyppyä eivät olleet ihan suorassa linjassa, mutta melkein. Neljäntenä oli aavistuksen mutkalla oleva putki ja takakaarteessa hyppy. Sitten kahden suht suoran hypyn jälkeen radan keskelle mutkaputkeen, josta kolmoshyppy hypättiin uudestaan ja mentiin taas ensimmäiseen putkeen. Takakaarteen hyppy ja toinenkin ja radan peränurkkaan putkeen. En muista, oliko putken ja puominkin välissä hyppy, mutta joka tapauksessa oltiin jo loppusuoralla, puomin jälkeen oli yksi aita. Radan linja oli kutakuinkin siis sellainen, että vasenta pitkää sivua, iso pääty-ympyrä ja kentän oikeaa pitkää sivua pitkin maaliin.

Alku meni hyvin. En edes yrittänyt pyytää Tärpältä kummoista lähtöjättöä, vaan lähdettiin käytännössä yhtä aikaa radalle. Hypyt meni hyvin, mutta putken Tärppä ohitti; jätin koiran taakseni enkä ohjannut ajoissa. Myös putkea seuraavalta aidalta tuli kielto, en taaskaan ohjannut hyvin. Oma rintamasuuntani taisi olla jo kääntymässä oikealle. Sitten tulikin minun mielestäni todella hyvä pätkä; hypyt, putki, hyppy, putki, hypyt ja kolmas putki. Se meni sujuvasti, joskin Tärppä taisi tehdä rataa enemmän yksin kuin mun kanssa :P, en oikein pysynyt perässä :P. Puomi oli ongelma, mutta sitä osasin vähän odottaa´ keinumokieni jälkeen. Kaksi kieltoa puomilta, sitten nostin Tärpän puomille ja pukaten + juustopalan vetovoimalla mentiin tasaiselle asti ja sittenhän tuo jo sujuikin. Hauskaa oli! Sitä miltä tuo meidän debyytti oikeasti näytti, voi tiedustella Monalta sikäli mikäli hän ehti meitä katsoa omalta kisaamiseltaan.

Kaikken paras juttu näin Nessunomistajan näkökulmasta oli se, että Tärpälle oli ihan sama missä me oltiin, kenen esteillä tai kuka siellä radalla on meidän lisäksi; se teki siellä agia hyvällä meiningillä. Taisi olla vieläpä vähän innoissaan, kun sai tehdä 16 estettä yhdellä kertaa :).

Tässä vielä Sarin muistipeli eikun agin ratatreeni kuudella esteellä. Piti tuota harjoitella silloin sunnuntaina Maunulassa kun kenttä oli jäässä. Täytyy vielä malttaa, että pääsee tuota tekemään :P.