Kyllä me on tällä viikolla kertaalleen tokotettu, samoja juttuja kuin mitä tässä on nyt puuhattu. Ei mitään erityistä edistymistä tai ongelmaa tällä kertaa. Treenien suunnittelemattomuus aiheuttaa noin yleisemmällä tasolla jonkinmoista riesaa.

Mutta siihen agikisaan. Lauantaiaamuna erittäin epäinhimilliseen aikaan Riihimäellä Nessun kanssa. Tiina, Marko ja Madde olivat autokuskeina, ihanaa! Kisapaikan henkilökunta oli poikkeuksellisen pirteää, aloinkin epäillä, että ovat valvoneet koko yön ja ovat hieman yliväsyneitä . Tuomarina Esa Muotka, lähtijöitä 14 (miinus yksi poissaolija) ja simppeli rata. Tai me Tiinan kanssa tuumittiin, että jokseenkin helpot koukerot tällä kertaa. Tosin, oli mulla silti parin kohdan ohjaus hakusessa, en oikein osannut päättää parasta strategiaa parista vaihtoehdosta. Tiina ja Madde lähtivät toisena. Meni hyvin, hienosti ja sukkelasti. Jännitti ihan hulluna, kun tulivat loppusuoralle virheettömästi...ja jatkoivat maaliin asti samalla tavalla! Loistavaa! Upeeta, mahtavaa!

Nessu lähti hyvällä meiningillä radalle. Tällä kertaa päätin, että A tehdään ilman mun tukea tuomarin ja koiran välissä ja Nessu meni turhia vilkuilematta hienosti yli! A:n jälkeisellä esteellä meinasin hyllyttää, piti mennä loivasti vasuriin putkeen (minä koiran vasemmalla puolella) kun suht samassa kulmassa oikealla oli hyppy. Nessu luki itse rataa (mikä on sinällänsä kyllä loistojuttu!) ja oli menossa hypylle. En meinannut millään saada sanaa suustani ja kutsuttua koiraa oikealle esteelle...noh tuli se sieltä sitten, viimetingassa. Seuraavana oli kepit. Rataantutustumisessa mietin, että nyt annan Nessulle tilaa aloituksessa, etten vaan itse paina sitä aloittamaan väärältä puolelta. Meni hyvin sisään, mutta jätti -oiskohan se ollut neljäs väli- pujottelematta. Pujoteltiin siinä sitten hetki vähän edes ja takaisin, että tuli kaikissa väleissä käytyä.

Radan loppu meni melkein niin kuin suunnittelinkin, yhtä valssia en ehtinyt tekemään, joten nurkassa olevalla putkella tein takaleikkauksen (tai noh, Nessu nyt vaan ehti sinne ennen mua). Pikkuisen piti vilkuilla putken takana olevaa henkilökuntaa, mutta ei mitään dramaattista tai edes kiellonalkua. Loppusuora meni kivasti, Nessu oli mukavasti mun edellä tullessaan maaliin! Tulos 11 ja rapiat, vitonen kepeiltä ja reilut 6 sekuntia yliaikaa (radan pituus 157 m ja ihanneaika 49 s). Jos tädillä olis munat ja ei olisi tullut stiplua kepeillä ja paria isompaa kaarrosta, niin olisimme ehkä saattaneet ehtiä ihanneaikaan. Jäi hyvä fiilis.