Aloitettiin siis kotitreenailut viime viikolla. Ollaan tokosteltu pariin otteeseen, Tärpän paikallaolo edistyy. Nessun kanssa tein paikallaolotestin, yli kolme minuuttia pitkällä matkalla mutta näkyvissä. Tärpän kanssa ollaan seurattu. Nessun kaukoja on nyt työstetty pari kertaa pelkillä istu-maahan -vaihdoilla niin, että olen parin askeleen päässä. Hyviäkin toistoja ollaan saatu!

Työkaverin Laku-kessu

Agiakin on tehty, Esan tekemät hyppyesteet ja jo aiemmin tehty rengas on olleet hyödyksi kun on harjoiteltu sivuirtoamista ja kokeiltu persjättöä. "Yllättäen" en ehdi juoksemaan riittävästi koirien edelle... Kepitkin on viritetty maahan, meni sen verran kammottavasti nuo Neppusen kepakot ASTin epiksissä viime perjantaina.

Niin, ne epikset. Sekalaiset fiilikset jäi. Tärppä oli minimöllien toinen lähtijä ja Nessu minikisaavissa lähtövuorossa kolmantena. Minimöllien rata oli simppeli, ihan tehtävissä ja itselle tuli kiva fiilis siitä, että sai visioitua sellaisen ohjauskuvion, jonka pystyi myös toteuttamaan niin kuin oli ajatellut. Tärppä oli lähtiessä vähän hämillään, ei keskittynyt muhun ihan satasella enkä tuosta lähtövuorosta johtuen ehtinyt saada sitä kunnolla kontaktiin. Mutta rata meni kivasti, ei ratavirheitä ja aikaakin jäi jäljelle 0,14 sekuntia ;). Eka ohjaamani nollarata :P! Mä juoksin ihan tolkuttoman hitaasti, tuntui kuin olisi edennyt tervassa. Koko radan oli semmoinen olo, että Tärppää ketuttaa kun pitää löntystää tämän tankin kanssa, "juoksispa se akka lujempaa niin pääsis vähän irrottelemaan".

Minikisaavien rata oli mulle aivan liian vaikea... Nythän sitä tietysti on jo keksinyt monta juttua, miten olisi pitänyt tehdä, mutta ei auta, on housuissa jo. Kämmäilin radalla jo tutustumisvaiheessa, mutta kaikkein kiusallisin kämmi oli kepit. En osaa ohjata niitä enkä myöskään korjannut tehtyjä virheitä joten hyl. Toinen hylkäys tuli takakiertokohdassa, johon en saanut riittävästi tolkkua tutustumisvaiheessa ja Nessu hyppäsi esteen väärästä suunnasta. Noh, eipä sillä kyllä ollut kunnollista ohjetta oikeaan suorittamiseenkaan! Nessu vilkuili vähän ratahenkilökuntaa, mutta enempi toteavassa kuin väistävässä mielessä. Molemmat radat on videolla, kiitos Kirkkonummen suuntaan! Erittäin opettavaista!

Työkaverin osaomistuskessu Unna

Mutta niitä kotitreenejä siis. Tärpän kanssa saatiin aika kivoja kujakeppitoistoja. Ongelma on jonkinasteinen paikalleenjumahtaminen talven ja kevättalven aikana. Hallitreeneissä tehtiin keppejä loppujen lopuksi suhteellisen vähän, aika leveällä kujalla mutta toki muuten erittäin tarkoituksenmukaisesti esim. hyppyyn yhdistäen. Nyt on semmoinen olo, että kepit pitäisi vihdoin osata, onhan ne olleet agendalla jo iät ja ajat. Mutta eihän tämänkään asian kanssa passaa ahnehtia, kujaa kavennellaan vain sen verran kuin saadaan riittävällä tiheydellä onnistumisia. Noh, kyllähän se jo yhdellä treenikerralla kapenikin ihan kivasti. Tarvitaan vain isompi piha, meillä ei ole riittävän isoa tasaista kohtaa, että saisin hyppyä kivasti yhdistettyä keppiharjoitteluun!

Nessun kanssa keppiharjoittelu etenee nyt niin, että on kapea kuja, jota Nessun on helpompi pujotella. Kokonainen Frolic palkaksi, jos menee virheettömästi. Katson, josko tällä alkaisi tulla nopeasti hyviä tuloksia, jos ei, mennään ihan oikeaan kujaharjoitteluun. Kaikkien treenien aluksi on tehty Jennin opettamaa istu-maahan-seiso -leikkiä. Tärppä on kehittynyt siinä kivasti, mutta Nessu taas mennyt vähän huonompaan suuntaan, jostain syystä. Täytyy miettiä omaa olemistaan nyt tosi tarkasti.

On se totta!

Tänään päästiin ekaa kertaa ATD:n kesäkauden ohjattuihin treeneihin. Tärppä ja Nessu ovat kumpikin saaneet koulutuspaikan, samasta ryhmästä. Meinasi pitää vähän kiirettä koiria vaihdellessa... Kouluttaja oli laittanut harjoituksen etukäteen sähköpostilla, mikä olikin tosi hieno juttu. Harmi vain, etten ehtinyt tulostaa sitä ennen treenejä. Harjoitus oli hyvä, minä huono ja koirat vähän ymmällään. Tuli kyllä taas, jälleen kerran, niin kristallinkirkkaasti, esille tuo minun "juoksupaniikkini". Olen hidas, pelkään, etten pysy koirien perässä, juoksen edelle, jätän koirat taakseni ja seisoskelen urpona siivekkeiden edessä. Niinpä niin... Ehkä mä joku päivä?