Kotona on tokoteltu pari kertaa, nyt Nessukin pääsi jo mukaan. Kyllä sillä sitä tekemisenhalua ja -iloa riittää, niin kauan kun pörrätään omassa pihassa. Nessun kanssa on tehty vain pari liikettä ja leikitty paljon, esittelin sille "virittelysanaa" (ihan uus juttu mullekin), jota hoin kun leikittiin. Mutta sekin meni vähän pieleen, kun jossain vaiheessa Nessu otti mun sormen hampaansa ja lelun väliin juuri kun hoin tuota virittelysanaa. En alkanut kirkua tms. vaan sain sormeni pois ihan vain hillitsemällä leikkiä. Mutta Nessu ei olis Nessu, ellei se oppisi tällaisia juttuja kerrasta... Seuraavalla kerralla kun hoin virittelysanaa, se irrotti lelusta sen näköisenä, että nyt tuli oltua tosi tuhma. Voi reppanaa.

Tärppä on jatkanut perusasentonaksuttelua. Se on mennyt kivasti. Seurattiin lelun kanssa, ja sääli kun tapahtumalla ei ollut todistajia, tuntui mun mielestä ihan hemmetin hyvältä! Alettiin opetella myös liikkeestä pysähtymistä, mutta se täytynee tehdä namilla, tai ainakin se tuntui minusta eka kokeilulla paremmalta.

1247727622_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tästä vois tulla mun uus avatar ;).

Agitreeneissäkin oltiin Nessun ja Tärpän kanssa. Oltiinkin ainoat koulutettavat, joten saatiin kyllä tehdä! Nani oli tehnyt keppitreenin, ja se sopikin mulle ja Nessulle kuin nenä päähän. Mä olen onnistunut sössimään Nessun kepit varmaan 95% kaikista toistoista. Nani sai homman toimimaan ainakin treenitilanteessa, kivakiva! Vasemmalta vietynä kokonaiset kepit alkoivat olla liikaa, taisi koira sekä ohjaaja väsyä tässä vaiheessa harjoitusta. Mutta Nessun fiilis oli aika kiva, muisti haukkua harjoitusten välissä ;). Koska Tärppä on tehnyt kujakeppejä ja niitä ei ATD:n kentällä ole käytössä, tehtiin mun toiveen mukaisesti takaleikkausta. Onpahan muuten sekin ihan hemmetin vaikeaa! Mä olin jotenkin kuvitellut, että se olis simppeli juttu, irtoamista vaan harjoitellaan niin paljon, ettei koira enää "välitä" mitä sen takana tapahtuu. Mut ei mennyt ihan niin, todella haastavaa synkkaamista koiran ja oman vauhdin sekä ajoituksen kanssa!

1248593136_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tiina on suostunut pari kertaa avustajaksi tokotreeniin. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että sekä Tärppä että Nessu tarvitsee todella paljon toistoja kodin ulkopuolella. Ensin mentiin Lahelaan kentälle ja ohjelmassa Nessulle perusasentoja kestävällä kontaktilla häirittynä. Ja noutoja niin, että joku seisoo siinä kapulan ja ohjaajan välissä sivussa. Tärpän ohjelmassa perusasentokontaktiharjoitukset ja paikallaolo.

1248593126_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nessulle ekaksi noutoa. Ei ollut kyllä merkkiäkään mistään tekemisen riemusta... Lähti vissiin kolmannella käskyllä käsiavun kanssa, haahuili matkalla (päivänselvä sijaistoiminto) ja palautti vähän ripeämmin. Leikki kyllä, kun vaihdettiin kapula leluun, mutta vähän velvollisuudentuntoisesti. Tehtiin muutamia toistoja ihan testimielessä, että miten Tiina-tuomarin läsnäolo vaikuttaa. Ei se tuosta juuri parantunut, mutta Tiinan koirantuijotus ei enää jumittanut koiraa niin pahasti. Ne kontaktiharjoitukset muodostui vähän toisenlaiseksi kuin oletin ;). Nessu tarjosi maahanmenoa sivulla niin nopeasti, että kesti hyvän tovin, että Tiina pääsi naksuttelemaan siitä kontaktinpidosta. Idis siis oli, että Nessu pitää perusasennossa kontaktia minuun siitä huolimatta, että joku katsoo sitä tai liikkuu ympärillä. Lopun kaiken tuli ihan hyviä toistoja. Väliin yksi kaukoharjoitus, vajaalla matkalla, nousi iloisesti istumaan, kivakiva!

1248593096_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tärpän kävelytin ensin ympäri vieraan kentän. Sitten niitä samoja perusasentoharjoituksia kuin Nessullekin. Kontaktinkestoon ei voitu lainkaan keskittyä, tyydyttiin lähinnä siihen perusasentoon tällä kertaa. Sitten sitä paikallaoloa. Olin ihan varma, että on vaikea saada Tärppä maahan perusasennosta, sitä kun ei ole tehty aikoihin. Mutta kyllä se teki sen just niin hyvin kuin se osaa eli erittäin hitaasti. Ensimmäinen jättö meni hyvin, Madden seura ei ollut ihan niin stimuloivaa kuin oli vieraampien koirien muutama viikko sitten Rantatien varrella treenatessa. Kehuin välillä kun oli mukavan rauhallisen oloinen ja taisin kieltää kun alkoi haistella turhan kiinnostuneen oloisena. Jossain vaiheessa kävin palkkaamassa ja jätin uudestaan, sitten nousi ylös. Pistin takaisin makaamaan, mutta oli selvästi levottomampi kuin ihan aluksi. Mutta noin ylipäätään olin suht tyytyväinen, kun tällä kertaa ei koko koira heilunut hännän mukana.

1248593107_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen oltiin Tiinan ja Madden kanssa Nahkelassa treenaamassa. Ajattelin ottaa Nessulla samaa kuin edelliskerralla Lahelassa (tutumpi kenttä ja tilanne, josko se noutokin olisi parempi) ja Tärpälle kujakeppejä sekä perusasentokontaktia. Asian vierestä kommentoiden, onpahan ne Nahkelan aitauksen esteet todella huonossa kunnossa! Luulin aiemmin, että aitauksessa ei pidetä yhdistyksen normiagitreenejä, mutta kyllä siellä pidetään. Puomi on todella vaarallisen liukas, A niin vajonnut, että se kannattaa käydä tarkistamassa ennen kuin sinne koiransa päästää. Hyppyesteet ja putki on ok. Esteiden turvallisuuteen olisi syytä paneutua välittömästi - ja yhdistyksen treeniolosuhteisiin heti sen jälkeen. Aitauksen laajennus, estehuoltoa, uusia esteitä, valaistus... Kenttä on kivan kokoinen, mutta (rikka)ruohottuu kovaa kyytiä.

Mutta siihen treeniin. Tärppä ensin ja kylmiltään perusasentotreeniin. Tärppä oli niiiiin löysä... Ei jankattu kuin reilu kymmenen toistoa. Sitten agiaitaukseen kujakepeille. Ihan täydellistä kujaa ei niillä kepeillä saanut, mutta riittävä kuitenkin. Tärppä meni hitaasti, mutta meni kuitenkin. Pari ekaa toistoa ok, sitten tuli stipluja, vaikka olosuhteita ei muutettu. Koira oli niin löysä, etten jäänyt jankkaamaan. Tehtiin putkea ja hyppyä piristykseksi lopuksi. Sanomatta lienee sitten selvää, että kun Madde pisti hösseliksi kentällä, niin olisi jo Tärpällekin treeni maittanut ;). Mut ei auta, ei päästetty enää. Toivottavasti Tärpälle jäi tuosta jotain hampaankoloon eli että kannattaa tehdä silloin kun saa. Itselle ainakin jäi, mulla on täysin hukassa tuo treeniin valmistautuminen ja virittäminen.

1247727744_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaverin Essi-vesiäinen, samasta huushollista kuin nuo alpakat.

Nessu teki sitten kuitenkin paria agiestettä Tiinan kävelyttäessä puomilla liukastunutta ja sieltä hypännyttä Maddea. Siis se puomi on oikeasti todella järkky... Nessu teki putkea, keinua (sellainen normia paljon matalampi) ja puomia. Yritin vähän vaatia 2 on 2 off, mutta eipä ole meillä hallussa tuokaan. No, sinänsä se ei ole ihme, sillä varsinaista kontaktitreeniä ei ole Nessun kanssa tehty ikuisuuksiin. Sitten sitä tokoa. Perusasentotreenissä Nessu tarjosi sitä maahanmenoa taas. Mutta saatiin me jokunen onnistuminenkin ja tärkeintä taisikin olla se, että Nessu ei kiinnittänyt mitään huomiota ympärillä hääriviin Tiinaan ja Maddeen. Sitten kokeilin sitä noutoa...huhhuh kun oli takkuista se kapulalle meno! Ja eipä tuo tuntunut oikein palkkaantuvan lelusta. Läheisen talon pihalla tuli auto pihaan ja auton ovista kuului se ääni mikä niistä nyt kuuluu, kun ovet laitetaan kiinni. Meni Nessun keskittyminen plörinäksi ja alkoi vahtiminen ja pöffäily ja pään pyöriminen. Yritin noutoa vielä eri suuntaan ilman "Tiinahäirötä". Eipä ollut sekään kaksista, tosi pahaa haistelua ja lähti vasta ties kuinka monennella käskyllä. Treeni piti lopettaa, kun tämän jälkeen Nessu kehitti nääsnääs-tilanteen kyykkyyn mennestä Tiinasta. Vaikka Tiina puhui, Nessu ei tajunnut, että se on ihan tuttu ihminen ja oli siinä lähellä muuten koko ajan... Ei ole helppoa olla Nessu! Nyt täytyy tehdä noita noutoja kotona/erittäin helpoissa vieraissa olosuhteissa, ettei Nessulle jää liikkeestä sitä mielikuvaa, mitä nämä viimeisimmät toistot ovat olleet.