Ollaan käyty ahkerasti agiliitelemässä, pari kertaa viikossa ohjattuja treenejä Tärpän kanssa ja kotona keppitreeniä melkein joka päivä vähäsen. Nessu on tokotellut vain pari kertaa. Neuloosi painaa, "Noro-virus" on pahimmillaan ja tänään käytiin agilityepiksissä.

ATD:n agitreeneissä on ollut haastavia harjoituksia, mutta hyvillä mielin niistä on selvitty. Jossun vinkin mukaisesti olen vähän parantanut Tärpän palkkausta treeneissä (parin kissan kuivaruokapapanan sijaan välillä suuhun lipsahtaa naudanmahapulla tms.) ja se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Ei Tärppä edelleenkään jaksa keskittyä samalla energialla koko treenivuoron ajan, mutta hyvältä vaikuttaa. Keppeihin on otettu nyt tehokuuri, että päästään joskus virallisiin kisoihin. Kuja on nyt parin sentin levyinen, pienestä kiinni siis!

Nessun kanssa kävimme ATD:n kisamaisissa tokotreeneissä viime keskiviikkona. Ja voi kun siitä jäikin hyvä mieli! Nessu oli tosi kivalla fiiliksellä ja nollille asti meni ainostaan liikkeestä seisominen. Virheitä oli toki niitäkin ihan turhan paljon, mutta perusvire oli kiva ja kaikki asiat tuli tehtyä. Erityisen iloinen olen noudosta! Laukalla sinne ja vähän reippaampaa takaisin, huono luovutusasento = just niin hyvin kuin se tekee kotonakin! Tuntuisi siis siltä, että Nessu kestää nyt ainakin Maunulan kentän ja ko. treeniporukan häiriöt. Tämän treenin perusteella aloinkin sitten vähän painottaa kotitreeniä uudelleen; seisomista seisomista seisomista ja seuraamista seuraamista ja sitten niitä seuraamisen pysähdyksiä. Paljon.

Sarin luona on agiteltu myös. Tärppä on ollut pätevänä, minä en ehkä niinkään. Tai on joskus jotain onnistunut aika kivastikin, mutta toistaiseksi menee sattuman piikkiin kun en ole pystynyt toistamaan samoja muuveja uudelleen. Keppejä on tehty myös Sarin luona, kujalla ja sitten aloitettiin sisäänmenojen vahvistaminen toisella keppien opetusmetodilla, josta kernaasti kertoisin tarkemminkin, mutta en nyt just löydä linkkiä ohjeeseen.

Tänään lähdimme aamulla TUUKKin epävirallisiin kisoihin. Sain oikein siipasta seuraa ja näin ollen myös valokuvia tapahtumista, kivaa! Otettiin Tärpän kanssa möllirata kahdesti. Ekalla kerralla tuli nolla, vähän veltto tai siis vire ja meininki ei ollut ihan treenien tasoa, mutta oikein hyvää ja iloista kuitenkin. Tokalla radalla kielto puomilta ja yksi rima sekä pari isoa kaarrosta enemmän kuin ekalla kierroksella. Kivaa oli! Rata ei ollut sieltä simppeleimmästä päästä:

Radan suunnitteli ja tuomaroi Heli Järnefelt, piirros ulkomuistista. Ja virhehän siinä onkin; hypyn 17 jälkeen oli toinen samanmoinen samalla linjalla, mutta möllit eivät suorittaneet sitä, kuten eivät tehneet myöskään keppejä. Puomin suuntaiset numeroimattomat hypyt sai tehdä puomin sijaan, jos halusi.

Sitten se neuloosi. Se hiipi ihan varkain keskellä kesää. Hankin vähän lankaa Handusta ja tein pienet töppöset ja pipon kavereiden vastasyntyneelle. Sitten kaivoin jo kertaalleen neulomani Tikrun sukkaohjeen, Rise and shine. Tämmöiset meni työkaverille:

Ja jos ihmettelette, mille ihmeelle "puin" tuon sukan, niin kyseessä on maanmaino Succaplokki. Tämän jälkeen oli vuorossa jämälangasta kämmekkäät, työkaverille nekin, ja sitten sukat siipalle. Juuri kun aloin tehdä siipan sukkia, onnistuin pääsemään "isolle kirkolle" oikein kunnon lankakauppaan ja sain -vihdoinkin- jo ainakin puoli vuotta ellei enemmänkin himoitsemaani Noro-lankaa. Nyt sitä on viisi kerää, silkillisenä sukka- ja tavislankaversiona (halpaa kuin saippua...). Ja mä en kestä kun on siipan sukat kesken...olis niin pakko päästä neulomaan tuota Noroa! En raaskinut laittaa noita lankoja lankalaatikkoon odottamaan vuoroaan, vaan jätin ne olohuoneen senkille tarkoituksella. Käyn aina välillä kurkkimassa pussiin...tervettä? Oli tai ei, ne langat on aivan ihania kerälläkin! Jos tuuri käy, niin onnistun loihtimaan tuosta langasta jotain tämänkaltaista Brooklyn Tweed -blogissa esitellyn kaltaista http://brooklyntweed.blogspot.com/2007/04/noro-scarf.html . Minulle. 

Ja lahjaksi sitten sukkia samalla metodilla.