Noh, ehkä enemmän kuitenkin agia.

Rataharjoitus oli tosi kiva! Alkusuorana hyppy, puomi, rengas ja putki. Putkelta aita ja olikohan se nyt sitten 270 asteen kulma seuraavalle hypylle ohi houkuttelevan putkensuun, mikä oli enemmän kuin hollilla. Vauhdikkaasti seuraavalle aidalle ja sieltä melkein täyskäännös kepeille, ohjaus koiran vasemmalta puolelta. Ja voi vitsi, kuinka hienot kepit Tärppä tekikin! Vauhtia oli kerrassaan mainiosti! Sieltä jatkettiin seinää kohti yksinäiselle hypylle ja sieltä meinasikin pukata kieltoa, kun käännyin itse liian aikaisin pois. Jälleen putkeen, vähän hassusta kulmasta mutta onnistui ihan ok. Hyppy ja takaleikkaus puomin alla olevaan mustaan putkeen, meni hyvin! Tässä vaiheessa rataa piti olla koiran kanssa eri puolilla puomia, ja koiran piti hypätä yksi hyppy omalla puolellaan puomia. Ei onnistunut ekalla, joten tehtiin pari kertaa pelkästään tuota hyppyä namipalkka hypyn takana. Sitten edelliseltä putkelta uusiksi ja sujui loistavasti! Loppukoukerossa oli hyppy, pussi, takaakierrettävä hyppy, keinu, muuri ja täysin pimeän kulman putki (Tärppä oli loistava!) ja hyppy. Joitain radan kohtia tahkottiin vähän enempi, mutta erityisen tyytyväinen olen Tärpän pujotteluun ja "layerointikokeiluun". Pikkuradalla oli valmiina hyppytekniikkaharjoitus, joten teimme sitä sitten mekin.

Se näyttelytreeniosuus tarkoitti pöydällä oloa kopeloinnilla (seuraavan treenivuoron Riina joutui leikkimään tuomaria) ja ilman, mutta säkämittakepin kanssa. Noh, ei mulla mitään säkämittaa ole, vaan otin pöydälle pituuden merkkitolpan, jota kopisuttelin pitkällä kenkälusikalla. Oltiin myös vähän aikaa näyttelyremmi kaulassa ja ainakin kahdestaan ravailu sujui hyvin. Luulen, että tilanne on toinen, kun on koiria edessä ja takana...