Maaliskuussa on tapahtunut yhtä sun toista! Treenejä en taida enää edes muistaa.

Kuun ekana lauantaina oltiin Tärpän kanssa jälleen agilitykisoissa. Tai jälleen ja jälleen, meidän neljäs virallinen kisastartti, aikaisemmat kisat on olleet marraskuussa ja tammikuussa. Ja kuulkaas, heti päivän ekassa kisassa tärppäsi ja Tärppä siirrettiin kakkosluokan agiliidokiksi! Jiihaa! On se vaan mahtava rekku! Ajan kanssa teki taas tiukkaa, mutta sijoituttiin kuitenkin kolmanneksi ja saatiin palkintoja . Rataantutustumisessa alkoi todenteolla jännittää: rata oli sen sorttinen, että sen pystyi mokaamaan vain minä, sinne ja takaisin oli profiili. Tässä yhdensortin tulkinta Leena Rantamäki-Lahtisen ykkösten agiradasta RimAn kisoista:

Olin ilmoittanut Tärpän kahteen ykkösten kisaan, ja olisimme saaneet ottaa ekan kakkosten startin iltapäivällä. Oli pakkasta, oma juoksufiilis oli vähän mitä oli ja pää täysin mihinkään pystymättömässä tilassa ekan radan jälkeen, joten ei jääty odottelemaan tuntikausiksi toista starttia. Vieläkin on vähän vaikea tajuta, että kyllä, neljästä kisasta kolme nollaa (ja joka kerta vielä palkintojakin, kun tammikuun kisassa palkittiin 5 parasta) ja luokkavaihto! Tärppä on hieno!

Toinen maaliskuun kohokohta oli ensimmäinen kertani maailman suurimassa koiranäyttelyssä, Cruftsissa. Iso kiitos matkanjohtajalle ja matkaseuralle! Ikimuistettava matka, sillä cardigan voitti pastoral-ryhmän ekaa kertaa ikinä Cruftsissa. Wohoo! Onnea Sarah Taylor ja Bymill Picture This eli Ina! Matkaan mahtui suuren urheilujuhlan tuntua myös agilityn merkeissä, kun onnistuimme näkemään kansainvälisen kisan kaikki kolme osakilpailua ja Suomen edustajan, Niina-Liina Linnan & Rhettin kaikki radat. Ja kolme nollaa! Huisia! Koiratanssiesitykset olivat upeita ja ryhmäkilpailuissa oli hyvä harjoittaa omaa silmää ja yrittää arvuutella voittajia ja sijoittujia "vääränrotuisista". Ostoksille oli pyhitetty yksi päivä ja kyllä sitä tulikin shopattua ihan täysi työpäivä. Olis voitu shopata toinenkin päivä aivan hyvin, sillä esim. vaatteet ovat edukkaampia kuin Suomessa ja kokojakin löytyy meille persjalkaisille paksukaisille. Shoppaamista riitti kyllä koiranäyttelypaikallakin, joten aikaa piti varata myös näyttelytuliaisten hankintaan:

Heti matkan jälkeen oli aika viedä nyt 3-vuotias Tärppä luustokuvauksiin. Tärpän rtg-kuvien viralliset lausunnot tulevat aikanaan kennelliitosta ja Anu Lappalaiselta (selkä). Polvet olivat priimat ja lonkat näyttivät, pitänee varmaan sanoa että ikävä kyllä, siltä kuin niillä on tämänrotuisilla tapana. Toisesta kyynärästä ja kaularangasta löytyi huomautettavaa, mutta toivon mukaan jotain niin pientä, että niistä ei ole haittaa koiralle.