On ollunna sutinaa!

Sunnuntaina oli ATD:n järjestämä hyppytekniikkakurssi, kouluttajana Vappu Alatalo. Osallistuin Pyynön kanssa. Pitkään mietin, kumpi lähtis, Tärppä vai Pyynö, tai lähtiskö peräti molemmat jos paikkoja riittää, mutta päädyin sitten Pyynöön. Tämä kun sattui juuri samaan aikaan kun alkoi Pyynön omat ATD:n agitreenit sekä oma hallivuoro, jossa käyn Sarin koirien ja kasvattien kanssa molemmilla omilla agiliidokeillani. Oikean hyppytekniikan rakentamisen aloitus samalla muun lajiharjoittelun ohella tuntuu hyvältä ajatukselta, nyt kun on sitä omaa halliaikaakin niin voidaan Sarin kanssa tehdä pennuille joka kerta myös tekniikkatreeni.

Mutta kurssin antiin:

a) Pyynö on pyylevä agilityyn. Homma on hoidossa, tarkentamalla varsinaisen ruuan määrää treenipäivinä, jolloin tulee syötettyä paljon nameja (lähinnä einesjauhemaksapihvejä ja Natural Menua). Tuon ikäinen koira kasvaa edelleen, joten varsinaista laihdutuskuuria se ei taida tarvita, pitää ollaa vaan tarkkana siinä, lisääkö ruuan määrää hitaammin tai ei ollenkaan.

b) Pyynö on "singeri". En ihan täysin tajunnut, mitä singerihypyillä tarkoitetaan, mutta oletan sen olevan lyhyttä tikkaamista :).

c) Vaihtele palkkausta. Tekniikkatreenissä koiran tarttis olla keskittynyt ja motivoitunut. Pelkällä lelulla jää se keskittymisosasto ja pelkällä namilla motivaatio voi laskea optimin alapuolelle. Enimmäkseen namilla, että aivot pysyy päällä ja välillä lelua vireen nostoon.

d) Hyppytekniikka kehittyi kolmella lyhyellä harjoituskerralla. Itse en toki tätä havainnut, koska olin joko lähettämässä koiraa (näin vain pyllyn) tai palkkaamassa (olin selin koiraan kyykyssä), mutta kouluttajan kommentit ja silminnäkijähavainnot näin kertoivat. Ja loistoa niin! Tekniikkatreeni tulee siis tarpeeseen ja mikä parasta, sillä on vaikutusta :)!

Tärpän talviryhmä aloitti sunnuntai-iltana. Itsellä oli takki aika tyhjä, kun siinä vaiheessa oli tullut oltua hallilla jo 8 tuntia. Mutta kiva ryhmä ja kiva kouluttaja, jälleen kerran! Olin ajatellut, että teen annetun radan pätkissä ja välillä palkaten, enempi semmoista motivaatiohommaa. Mutta sit Tärppä meni niin hyvin, että mä vaan jatkoin rataa eteenpäin... Huoh. Noh, kyllä Tärpälläkin tuntui olevan hauskaa, mutta voisko sitä edes joskus pitäytyä omassa suunnitelmassaan? Lopuksi hinkattiin yhtä radan kohtaa, jossa oli niistopersjättö ja sähäkkä valssi aika peräkkäin. Tärppä-rukka sai kouluttaa mua ihan urakalla, että sain ajoituksesta edes jotain tolkkua.

Tiistaina oltiin hallilla ekaa kertaa. Pyynö, Rabo ja Ampu tekivät hyppytekniikkaharjoitusta yhdellä hypyllä ja bumpilla. Hienosti meni! Sitten odoteltiin hypyn takana ts. paikallaistumisharjoitus. Ampulle ja Rabolle oli laitettu putki lyttyyn ja suoraksi tuon paikallaistumishypyn viereen. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Pyynö tehnyt putken ja hypyn... Erinomainen muistutus siitä, että tarttee tehdä sitä hallintaa, paljon! Ei ole tarkoitus tehdä agilitykentästä Pyynölle huvipuistoa yksin huviteltavaksi, vaan että se tekee esteitä vain mun kanssa ja luvalla. Koirat on erilaisia, corgeja on välillä kannustettava sikailuun ja hillumiseen agiradalla... Tuon jälkeen tehtiin Pyynön kanssa vielä paikallaoloharjoitus ja vasta sitten ns. oikea putki eli pitkänä mutkalla oleva putki, pari kertaa. Iloisestihan se sinne juoksi :). Niin ja kokeiltiinhan me kontaktiharjoittelun aloittamiseen tarkoitettua laatikkoakin pari kertaa.

Tärppä teki keppejä, palkkakippo keppien päässä. Tein hankalasta kulmasta, hurjalla vedätyksellä, takaleikaten ja isolla sivuirtoamisella. Ja voi pojat! Kylläpä Tärppä olikin HIENO!

Keskiviikkona käytiin Pyynön kanssa viimeistä kertaa Tiltulla. Tehtiin "kisasuoritus". Eli alokasluokan liikkeet siltä osin kun niitä pystyy tekemään ja toki palkan kanssa. Tiltu tuumi, että seuruu on tiiviinpuoleinen ja jätöissä voisin tässä vaiheessa ottaa ensin askeleeen sivulle enkä suoraan eteen, se on vielä liian vaikeaa. Kaikin puolin taisi mennä aika kivasti, ainakin tuntui hyvältä! Lopuksi kysyin noutamisesta ja ehkä vihdoin sain Tiltun ajatuksesta kiinni :).

Torstaina sitten Junttojen oppiin Jokelaan. Suuri ahaa-elämys palkkausasiassa, kiitos Tytti! Leikkiminen on tainnut kehittyä tässä vähän varkain, sillä se passasi Pyynölle palkaksi oikein hyvin namittelun jälkeenkin. Treenin väliaikana namittelusta juteltiin myös, sekin tuli niin tarpeeseen! Olen namitellut Pyynöä palautepohdintojen ja kuuntelemisen aikana osaksi Tiltun vinkistä (ettei Pyynö huutaisi ja hilluisi) ja toisaalta siksi, että Tytti joskus kehotti palkkaamaan koiraa vapauttamisen jälkeenkin, ettei se alkaisi heti haistella ja siirtyisi "omaan maailmaansa". Olen tehnyt itsestäni namiautomaatin, jossa palkkaa tulee enemmän muusta kuin varsinaisesta tekemisestä... Nyt pitää panna namikäsi karenssiin ja opettaa Pyynölle joku käypänen odottelumuoto. Se "käy siihen" on ollut opetettavien asioiden listalla ihan kärkipäässä, mutta eipä ole tullut tehtyä sitä lainkaan. Juntot sanoivat, että he eivät ole opettaneet sitä erikseen minään tehtävänä, koira on vain laitettu maahan ja siellä on pysyttävä. Mun logiikka sanoo, että se pitäisi opettaa ensin, ennen kuin vaaditaan, mutta en haluaisi sotkea "käy siihen" fiilistä tai vapaamuotoisuutta varsinaiseen paikallaoloon. Tunnistaako koira vielä tässä vaiheessa eroa? Luoksetuloon tuli taas hyviä ohjeita. Jos leikkiminen jatkaa kehittymistä tähän malliin, voisin alkaa testailla josko se takana jalkojen välissä roikotettu lelu alkaisi toimia luoksetuloissa.

Eilen oli Pyynön ekat ohjatut agitreenit, ellei kesän CC-leiriä Jokirannassa lasketa (ja lasketaanhan ne, huippureissu!). Kouluttajana on Anne-Maria Riihimäki. Mentiin aikalailla suoraan asiaan. Hyppyrimat niin alas kuin mahdollista, putkia ja sitten vaan ohjaamaan! Anne-Marialla oli hyväntuntuisia ajatuksia lelupalkkauksen opettelusta. Tehtiin varsinaiset agiharjoitukset pelkällä lelupalkalla, olin aika yllättynyt, että se sopi Pyynölle. Ja todella yllättynyt olin siitä, että se otti lelun ja hilluksi sen kanssa yksin pitkin hallia... Tuo lelunpalautus kyllä koheni jo hieman, kun vaihdoin lelua namiin tai leikin Pyynön kanssa. Mutta siis ajatus on saada Pyynö menemään lelulle huolimatta siitä, mitä minä teen. Kuulosti oikein hyvältä!

Ohjattuja treenejä on ollut tällä viikolla niin paljon, että ei olla kotona tehty tokoa lainkaan. Mutta ollaan käyty Pyntsän kanssa 2 kertaa hölkkälenkillä :o!