Juuh, Esa vietti juhannusta Viirilässä joten sitä hakiessa otin toki koirat mukaan ja agiteltiin oikein kaikkien kanssa. Sain vielä narutettua Esan ottamaan kuvia!

Sari tuumasi, että mun on parasta tehdä ohjausharjoitukset Nessun kanssa ensin. Katsotaan osaanko mä selittää mitä me tehtiin kun en tästä agista mitään tajua (vielä ;)). Pari aitaa rinnakkain eli olikos se nyt sitten se 180 astetta ja sitten vaihtoehtoisesti joko niiden jälkeen kolmantena 90 astetta tai suoraan edessä oleva hyppy. Nessun kanssa harjoitus meni oikein hyvin, se kun osaa nämä muuvit jo. Se 180 astetta tehtiin takakiertona.

Tärpän kanssa ei sit niin sujunutkaan koska sillä ei ole vielä mitään esteille hakeutumista saati irtoamista. Välillä en saanut sitä yli ensimmäisestäkään aidasta! Törmäilin siivekkeisiin, en kuunnellut Sarin ohjeita tai sitten mä olin vain juoksemassa ohi ja mistä se Tärppä olis tiennyt että pitää ylikin mennä jostain.

Pirrekin sai tehdä samaa harjoitusta, tosin sille laskettiin rimat melkein maantasalle. Pirre on kyllä ihan kone... Niin kauan kun saa olla vasemmalla puolella niin se tekee kaiken mitä eteen lykkää! Tuumattiin Esan kanssa jälkikäteen että sillä taisi kyllä olla meidän koirista se kaikkein paras meininki. Se on niin innoissaan kun pääsee tekemään ja ruokapalkalla se menee vaikka puuhun häntä heiluen :P!

Toisena harjoituksena oli niitä aitoja rivissä kolme ja niistä piti kieputella ihan omituisesti ja kaikin mahdollisin kuvioin...tai siltä se ainakin tuntui :). Eli S-kiemuraa, kaikki takaa tai joka toinen edestä ja joka toinen takaa. Nessu oli edelleen tosi taitava, Sari on opettanut sille kyllä vaikka ja mitä! Mitään tekemisen riemua ei Nessun hommailusta tosin löytynyt :/. Se meni jopa välillä kesken harjoituksen istumaan Esan viereen. Se tuntui olevan osaksi hämmentynyt siitä että minä olin ohjaavinani sitä ja toisaalta, mä en ole edelleenkään löytänyt tuosta koirasta sitä moottoria. Alan jo epäillä onko sillä sitä ollenkaan...

Tärpän kanssa en kyllä sit saanut näitä koukeroita sujumaan ja lopetettiinkin sen kanssa ajoissa kun alkoi mennä nenä maahan ja korvat lukkoon. Tärppä on mun tulkinnan mukaan vielä siinä vaiheessa että ei olla vielä ihan täysiä innostuttu lajista ja kun mun kanssa yhdessä tekeminen on ollut loppujen lopuksi aika vähäistä niin ei ole sellaista tiettyä treenausmoodia jonka avulla se jaksaisi pitkään. Tai pidempään, en kai mä olen pitkään treenannut koskaan mitään millään tavalla.

Toi kieli ei kyllä oikeasti taida mahtua suuhun muuten kuin viikattuna...

Lopuksi Pirre ja Tärppä sai kokeilla Sarin uutta putkea. Ihan vain suorana koska siihen ei ollut vielä painoja. Pirre ei meinannut tajuta millään...mutta Tärppä juoksi innoissaan edestakaisin niin kuin oli ajatuskin.

Telkkä teki samoja harjoituksia ja on se Sari opettanut nämä kuviot omalle koiralleenkin ;). Telkän kepeiltäpoistumispomppu on soma :).