...se nimittäin tuntuis olevan ainoa asia, mitä jaksan treenata säännöllisesti. Ei ole tullut tokoteltua, vaikka aikaa olisi ollutkin ja Nessu selvästi on oman ohjelman tarpeessa. "Joulujen välissä" (ihan käsittämätön hämäläinen sanonta, tarkoittaa joulun ja uuden vuoden välistä aikaa) käytiin Sporttikoirahallilla. Oltiinkin Sarin kanssa kahdestaan, koska vallitsevat sääolosuhteet veivät erävoiton liikenteestä. Koska oltiin kahdestaan, ei rakennettu uutta rataa vaan hyödynnettiin edellisten treenaajien roudauksia. Yritin tehdä hauskanpitotreeniä, lujaa ja sillai. Suhteellisesti onnistuttiinkin. Keppejä vinokeppeinä, että itseluottamus kasvaisi. Laitoin palkan loppuun, että Tärppä tekisi kepit varmasti itsenäisesti. Sujui hyvin. Puomille oli kova hinku, joten annoin tehdä. Kahdestaan treenatessa ehtii vähän liikaakin radalle. Mutta kuten Sari sanoi, Tärpän treenikestävyys on parantunut syksyn aikana, joten aika hyvin saatiin treeniaikaamme hyödynnettyä.

Mikäs täällä on lenkkeillessä, nyt kun pakkasetkin on vähän hellittäneet.

Sitten kisaraportointia. Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa oli JAUn järjestämät kisat 2.1.2010, kaksi kisaa ykkösille ja kakkosille. Startteja oli ilmeisesti tarpeeksi, sillä miniykkösten eka rataantutustuminen oli klo 7.20. Epäinhimillistä, mutta itsepähän halusin maksaa voidakseni herätä klo 5 ja lähteä klo 6 ;). Ennen rataa pidin Tärppää liikkeessä, mutta en isommin harjoitellut verkkaesteillä. Annoin tehdä puomin ja A:n kun kerran halusi, mutta varsinaisesti tein hypyn takana odottamista palkalla pari kertaa ja keinun vain kerran niin, että alastulolla kokonainen mahapulla palkaksi. Tuomarina oli Ritva Herrala ja tykkäsin kovasti hänen radoistaan. Mutkittelua, mutta ei liikaa tai liian vaikeita puolenvaihtoja, mutta sen verran kuitenkin niitä tehtäviä, että ainakaan minulle radat eivät olleet ohjauksellisesti itsestäänselviä. Itse asiassa molemmilla radoilla rataantutustumisaika loppui pahasti kesken, olin jo ihan varma, että kisajärjestäjän kello kulkee omiaan. Ekalla radalla Tärppä oli todella hyvällä meiningillä ja mua jännitti ihan hirveästi. Mentiin aika reippaasti, mutta hitaat keinu ja kepit. Kepit otin ihan tarkoituksella molemmilla radoilla varman päälle. Kun Tärppä hoiti itse itsensä oikein päin sisään, en hoputtanut vaan kävelin rauhassa vierellä ja annoin tehdä. Loppusuora ei ollut ihan suora, eikä mulla käynyt mielessäkään, että radan kakkoshyppy olisi tyrkyllä tai että Tärppä valkkaisi sen kun minä olin menossa toiseen suuntaan. Mutta ilmeisesti käsky aita ja yhden siivekkeen väistäminen antoivat Tärpälle tarpeeksi signaalia siihen suuntaan. Viimeiselle esteelle sain Tärpän taas radalle. Toisaalta on mälsää hylkääntyä tuossa vaiheessa rataa, mutta oikeasti olen tyytyväinen, että Tärppä irtosi ja oli itsenäinen. Se oli ns. hyvä hylly.

Toisella radalla olin itse jo vähän väsynyt, ekan radan jännitys ja adrenaliini olivat haihtuneet. Tärppä tuntui olevan edelleen ihan valmis jatkamaan agilityn parissa, eikä ollut hyytynyt niin kuin etukäteen pelkäsin. Ilmeisesti nälkä auttaa asiaa, reppana ei saanut aamuruokaansa lainkaan vain treeni- ja ratapalkkaa minimaalisesti. Rataantutustumisessa jäi pari ohjauskuviota vielä epäselviksi, mutta päädyin ns. helpompiin ratkaisuihin ja ei tainnut olla huono valinta, sillä päästiin maaliin ilman virheitä nippanappa ihanneajassa -2,34! Huisia! Meidän kolmas virallinen startti ja toka nolla :)! Tuolla tuloksella sijoituttiin peräti viidensiksi ja kisajärjestäjä vielä palkitsi 5 parasta, joten Tärppä tienasi minulle koirankarvavillakaulaliinan :).