KKK:n agikisat Masalan kuplahallissa, kaksi starttia ykkösille. Reissussa Madde ja Nessu. Tuomarin nimeä en muista, enkä jaksa nyt tarkistaakaan... Eija jotain?

Olin alunperin aika skeptinen kisan sujumisen suhteen, uusi paikka Nessulle enkä ollut lainkaan varma, passaako se Nessulle. Lisäksi ennen omaa starttia Nessu pelkäsi Berran myyntimiestä ja semmoisia ihmeellisiä ilmalla täyttyviä jättitötteröitä, jotka tyhjeni, täyttyi ja huojui. Mutta radalle lähtikin superraketti, en ollut lainkaan varautunut sellaiseen... Nessu oli ihan älyttömän nopea (Nessuksi, siis) ja teki jopa lentokeinun! Eipä ole ennen sattunut, edes treeneissä. Minä en edelleenkään osaa ohjata keppejä, joten Nessu väärältä puolelta sisään, siitä kielto. Mutta mitkä kepit! Nessu oli erittäin määrätietoinen! Rata oli aikasta vaikea meidän mielestämme, ja sainkin siellä sitten pyöritettyä koiraa ennen hyppyjä pariinkin kertaan. Ihme, ettei niistä merkitty kieltoja! Mut Nessu oli hyvä, oikeasti! Tulos 44 kisaajan joukossa 15,joitain ja sijoitus 13.

Toinen rata ei mennyt kaksisesti, mutta muutamia pieniä juhlahetkiä sielläkin. Ekan radan jälkeen keinu pelotti. Nessu hyppäsi kesken pois, otin uudestaan, teki mutta teki tosi hitaasti ja varovasti. Sen jälkeen lähdettiin taas kuin raketti. Kepeille kaksi kertaa väärin päin sisään ja hyl. Kepit Nessu teki jälleen erittäin hyvällä asenteella. Toinen "hylkäys" tuli putken väärästä päästä, oli aikomus valssilla varmistaa se oikea pää, mutta olin liian myöhässä. Tekemisen meininki jatkui, ja Nessu jopa suoritti A-esteen niin, että en ollut sen ja tuomarin välissä turvaamassa. Nessu kyllä vilkaisi tuomaria, mutta teki A:n silti varmasti. Liialla vedättämisellä sain Nessun ohittamaan yhden hypyn (pelkäsin, etten ehdi ajoissa valssaamaan) ja valssikin meni taas päin sitä ihtiään, joten mun ei tosiaan tartte paukutella henkseleitä. Mut Nessu kasasi itsensä tosi hienosti keinulla ja A:lla vaikka jännitti, ja jatkoi rataa loistavalla asenteella.

Noin muuten oli oikein opettavainen reissu. Oltiin toiseksi viimeinen koirakko reilun 40 koirakon luokassa, joten rataan tutustumisen jälkeen riitti odottamista. Lämppäilin koiraa kulkemalla hallissa edestakaisin, mutta en seurannut alun jälkeen muiden koirakoiden ratoja. Jotenkin siinä odottaessa tipuin itse agilitymoodista, varsinkin kun vielä pysähtelin juttelemaan niitä näitä. Sitten kun se oma vuoro tuli, olinkin jo ehtinyt unohtaa mitä olin tekemässä. Ekalla radalla piti oikein miettiä, mikä on neljäs este ja koska kaikki ohjauskuviot ei tulleet rataantutustumisen aikana selviksi, ei ne kyllä olleet selvillä sitten siellä radallakaan. Toiselle radalla osasin keskittyä jo vähän enemmän ja se olikin ratana minun mielestä ekaa helpompi. Eli siellä ei ollut "mitä ihmettä teen tuossa kohdassa" juttuja oikeastaan lainkaan. Tanoilin sitten ihan muuten vaan ;).