Kisaavien radalla siis. Tällä kertaa järjestäjänä Koivukylän Koiraharrastajat ja tuomarina Markku Lauren. Möllit kisasivat ensin ja voi pojat, että niitä riittikin! Mut Musti ja Pipsa voitti maksit, ei paha! Odotteluaikaa kentän reunalla tuli melkein kolme tuntia. Ja toki unohdin tuolin kotiin... Ensi vilkaisulla rata vaikutti tosi vaikealta, mutta olen sittemmin muuttanut mieleni. Keppien jälkeinen elämä aiheutti kovasti päänvaivaa ja ohjaussuunnitelma jäi täysin kesken. Tässä muistikuva radasta:
Alku meni hienosti. Pituudella aloin jäädä koirasta jälkeen ja Tärppä ehtikin pyörähtää itsensä ympäri ennen 13. estettä. Kepeille sisään väärältä puolelta, ja olikohan siinä aloituksessa joku muukin moka ja sitten yksi väli jäi pujottelematta ja piti korjata. Fiilis kepeillä onneksi vähän parempi kuin Ojangon epiksissä. Olin ajatellut ohjata loppusuoran koiran vasemmalta puolelta, mutta en sit ehtinyt tehdä yhtä puolenvaihtoa ja tein takaleikkauksen renkaan ja 19. hypyn välissä. Sanoisin, että Tärpän loppusuora oli oikein kiva. Tärppä irtosi hyvin, haki esteitä itsenäisesti ja toisaalta kääntyi kivasti vikalle hypylle. Oli kisan jälkeen kiirus toisaalle, joten en jäänyt odottamaan tuloslappua. Olisi mielenkiintoista tietää, miten suoritusajan kanssa kävi keppisekoilun kera. Noh, ehkä tulokset tulee jossain vaiheessa nettiin. Noin muuten jäi vähän sellainen fiilis, että pitkä odotteluaika oli rankempi minulle kuin Tärpälle, en saanut itsestäni ihan kaikkea tarpeellista radalla irti. Kisan jälkeen lähdin kuvailemaan kissanpentuja. Sattui siinä joku aussikin linssin eteen. Kissat oli hienoja, niin isot kuin pienetkin!
Sunnuntaina kävin tuossa viereisellä kentällä lenkin jälkeen vähän tokoilemassa. Nessu nousi paikkamakuussa. Otin uusiksi ja tällä kertaa pysyi. Ärsyttävää treenata tuota yksin, kyllähän koira sen kurkkimisen huomaa. Luoksetulo oli ylipitkällä matkalla taas hyvä. Lisäksi tehtiin seuraamista ja pysähdykset oli vähän parempia. Mielestäni myös jättöliikkeet onnistui vähän paremmin kuin edelliskerralla. Tärppäkin teki seuraamista ja pysähdyksiä, meni ok. Lisäksi muisteltiin kertaalleen kokeiltuja jättöliikkeiden alkuja. Isoilla avuilla (=käytännössä pysähtymällä) molemmat onnistui hyvin. Mutta paikkamakuu tökki. Kyllä Tärppä pysyi sen verran kuin se nyt tässä vaiheessa ylipäätään osaa, kunhan vain ensin sain sen maahan! Taidan tarvita tähän apua, erikseen pelkkää maahanmenoa naksuttamalla sujuu kohtuullisen sukkelasti (ei tuolle taida Nessun maahanmenonopeutta edes saada), mutta heti kun yritän sitä perusasennosta, tulee taistelu ja ahdistus. Alunperin Tärppää on tainnut houkuttaa pysymään istumassa kädessä oleva nami, mutta oikeasta kädestä tassujen väliin palkkaaminen ei ole nyt auttanut. Pitäisikö kokeilla sitä naksuttamista niin, että hivutan itseäni Tärpän viereen ja ennen kuin Tärppä tajuakaan, se tekee maahanmenoja perusasennosta?
Eilen oli ATD:n kesäkauden viimeiset treenit. Meillä on ollut jälleen kerran tosi kiva ryhmä, toivottavasti vielä tavataan! Anni oli rakentanut koirille sellaisen irtoamistyyppisen radan, ja taisi koiratkin tykätä :). Ohjelmassa oli myös kepit. Radan osana sain Tärpän aina väärin sisään, mutta kun harjoittelin niitä yksittäin 6-kepin sarjana putkiesteen kanssa, tuli oikein kivojakin onnistumisia. Tarttee taas siis katsoa peiliin... Noh, kyllähän sitä keppitreeniä tarvitaan vielä ja paljon, mutta oli ihan rohkaisevaa, että niitä hyviäkin suorituksia tuli näiden kahden episkokemuksen jälkeen. Nessukin kokeili agittamista. Putki ja kepit meni hienosti, mutta hyppääminen ei, vaikka rimat oli alimmassa mahdollisessa kannattimessa. Ei se ihan samalta näyttänyt kuin edellisellä kerralla Nessun kanssa, mutta selvästi se lyhentää askelta ennen hyppyä. Lopuksi kokeiltiin rataa 35 cm korkeilla hypyillä (Tärppä siis!). Metka vaikutus, tuntui että se esteen ylitys kestää koiralta ikuisuuden. Meno hidastui, kun piti hypätä enemmän. Tärppä kyllä hyppää vähän turhan paljon ylimääräistä, hyppytekniikkaharjoitukset voisivat tehdä terää.
Kommentit