Neppuhepuli ansaitsisi varmasti oman blogimerkinnän tai pari, kun on kerran pitkästä aikaa päässyt tekemään yhtään mitään. Ensin oli Cardi Can ry:n Tehotokopäivä ja voi kuinka ylpeä olinkaan meidän Nopeehopeesta! Tokomielessä ei saatu mitään mullistavaa aikaiseksi, mutta Nessu leikki! Reippaasti! Pitkään! Vieraassa paikassa! Jäi tosi hyvä mieli!

Kuva: Satu Viljakainen

Tokoilua on tehty pari satunnaista kertaa kotioloissakin. Ei mitään mullistavaa sillä saralla; hyvin aikanaan alkunsa saaneet kaukokäskyt on ihan rikki, seuraaminen on sitä mitä se nyt on aina ollut, hypyssä istuminen ei luonnistu, mutta luoksetulon pysäytyksessä on valo tunnelin päässä!

Tokohommeleiden jälkeen kokeiltiin Cardi Canin touhuissa verijälkeä. Vaikutti jänskältä, mutta vielä en ole käynyt ostamassa veripulloa. Eka kerta oli varmaan aika tyypillinen eka kerta, kyllä se "kaato" eli kasa nakkeja löytyi jäljen päästä, mutta jälki oli lyhyt eikä siinä ollut kunnon kulmia lainkaan. Mutta tätä voisi puuhastella enempikin, Nessu voisi hyvinkin lämmetä tälle lajille ja se voisi tehdä hyvää sen itsetunnolle.

Olen aloittanut operaation "vetämättä remmissä". Olen nyt varmaankin pari viikkoa yrittänyt saada ryhmärämään jonkinlaista tolkkua, mutta voi olla, että mun kärsivällisyys loppuu ennen kuin tulee tuloksia. Sen voin sanoa, että jos koirilla on yhteensä 18 vuotta vetämistä taustalla, ne ei ihan kertalaakista ala kulkea vetämättä. Ja on muuten vaikeaa, ihan hemmetin vaikeaa! Miten pysähdyn oikeasti just silloin, kun hihna kiristyy? Miten varmistan, etten löysää sitä itse? Miten jaksan olla koko lenkin skarppina, enkä ala kulkea omissa ajatuksissani vain huomatakseni, että viimeiset puoli kilometriä olen ollut vain paino narujen päässä? Pitäisi käydä enemmän lenkillä vain yhden koiran kanssa.

Kuva: Pia Sandberg

Tärppä on käynyt agitreeneissä ja nyt ollaan siirrytty jo talvikauteen eli iltavuoro AgiTokolassa ohjatuissa treeneissä ja lepakkovuoro BATin hallissa. Parin yöagilityn jälkeen on ihan hyvät fiilikset, kyllä sitä herää kun hallille pääsee. Ongelma on ennemminkin se, miten päästä takaisin lepomoodiin sitten kun tulee kotiin. Kisoissakin käytiin, tänään Tärpän kanssa. Tärpällä oli RimAn kisoihin lahjakortti, pitihän se käyttää. Tuomari Kari Jalonen, aikasta kivat radat. Ei mitään kiharaa vaan reipasta etenemistä, mutta kuitenkin pari sellaista kohtaa, jossa sai oikeasti miettiä, mitä tekee. Ekalla radalla Tärpän keinu oli toooooosi hidas ja sitten luuli puomia keinuksi eli ryömi ylösmenon. Minä päästin parissa kohdassa kaarrattamaan oikein kunnolla, vaikka maksien ja medien ratoja katsoessani yhdestä kohdasta oikein muka olin ottavani opiksi muiden kaarroksista. No ei näkynyt lopputuloksessa... Tärpän tulos +0,69/4. ja kivoja palkintoja! Toista rataa voisi kuvailla samoin, sai juosta ja pari ei ihan päivänselvää kohtaa. Nyt mentiin puomikin jo puomina, mutta keinu oli edelleen hidas. Ja edelleen minä päästin Tärpän isoille kaarroksille. Tulos (taas!) +0,05 ja sija 4. Ja taas saatiin palkintoja! KATin kisoissa Savikko kysyi tajuanko, kuinka pitkä aika on 0,05 sekuntia ja nyt voin vakuuttaa tajuavani. Se on nimittäin just sen verran, kun erottaa Tärpän toisesta luvasta... Tuolla oli nimittäin sen verran osallistujia, että luvat oli jaossa neljälle parhaalle. Hieno koira, mut ohjaaja voisi ehkä vähän skarpata!