Treenailtu on, mutta enpä ole raaskinut juuri istua päivittelemässä blogia arki-iltaisin. Ollaan oltu parissa ATD:n agitreeneissä, ja niissä on mennyt vaihtelevasti. Kimppatokotreenejä on ollut pari kertaa, lisäksi olen homminut vähän kotona.

Toissaviikkoisissa agitreeneissä oli ohjelmassa kaksi ASB:ssä julkaistua Kariluotoskan harjoitusta (ASB 6/2009, Harjoituksia pienille estemäärille - osa 14.). Se akka on ihan natsi , ihan kamalat tehtävät! Ei pelkästään harjoituksena, vaan myös muistitehtävänä! Nessu meni tehtäviä aika kivasti, sen mukaan ehtii joka väliin ja se on niin älyttömän kuuliainen agiradalla. Hyppääminen oli taas hankalanoloista, mitään vikaa en kuitenkaan itse siitä (edelleenkään) löydä. Tärppä sen sijaan olikin vähän haastavampi vietävä, sen kanssa en ehdi ihan joka paikkaan eikä sen estevarmuus ole vielä likipitäenkään samaa tasoa kuin Nessulla. "Satakahdeksankymmentä lasissa" -harjoituksessa putki-A -ansa tuotti vähän päänvaivaa. Samoin hypyt 7-8; valssille tuli kiirus ja sylkkäri ei ole riittävän vahvana meidän ohjausrepertuaarissa.

Toisessa harjoituksessa (eli "Kevyt alkujumppa") Nessu oli rock, ei pahasti heikkoja kohtia tällaisissa pyörityksissä sen kanssa. Paitsi vika putki, se meinasi mennä yhtenään väärästä päästä, mutta onneksi paikalla oli joku joka neuvoi, joten sain oman ohjaukseni siihen lopulta paremmaksi. Tärppä alkoi olla aika hyytynyt tässä harjoituksessa, sen lisäksi oli sille vähän turhan "piiperrystä", sillä ei ihan vielä riitä asenne tällaiseen. Pitäisi muistaa, että se tarvitsee vielä Nessua tiuhempaan palkkausta, eikä se reagoi mun kehuihin ihan niin vahvasti kuin Nessu kesken radan. Mutta saatiin tämäkin toki tehtyä ihan ok, ero meininkiin ekan harjoituksen kanssa vain oli selvä.

Naapurin poika. Mielestäni ihan mielettömän kaunis!

Tokon kisamaisessa harjoituksessa tein Nessun kanssa seuraamista ja hyppyä. Janinan sadetakin kanssa testailtiin, miten Nessu suhtautuu siihen. Siitä ei ollut (onneksi!) meille tällä kertaa häiriöksi, mutta kertaalleen hukkasin Nessun ihan totaalisesti (kiersi mun toiselle puolelle), kun tuomarihäiriö tuli tosi lähelle. Tai no voi ne jotkut tuomarit oikeastikin tulla niin liki. Seuraaminen oli ollut kuulemma ollut ihan kivaa, pysähdykset oli omasta mielestä huonoja (niin kuin ne nyt tuppaa olemaan). Hyppy ei sitten sujunut lainkaan. Nessu oli kontaktissa, mutta vain nytkäytti päätään kun tuli käsky. Kokeiltiin sitten sitä, että katson koiraa, kun annan käskyn ja kyllä se sitten hyppäsi. Testattiin, että sanon "valmis" katsoen koiraan, mutta sitten jätti taas varsinaisen hyppykäskyn noteeraamatta. Muutaman päivän kuluttua kokeilin, että miten teen kotona, olenko jostain syystä itsekseni treenatessa aina katsonut koiraa antaessani käskyn. Mut ei se siltä vaikuttanut, hyvin hyppäsi vaikka en katsonut. Tuolla kisamaisissa treeneissä seurauttelin Tärppää ja otettiin paikallaoloharjoitus. Tärppä oli ihan cool vieraiden koirien kanssa, hyvä juttu. Mutta siellä maassa se ei sit voinut pysyä, vaan yks kaks vaan nousi ylös. Tätä täytyy treenata paljon! Nyt palaan kotitreeneissä taaksepäin, eli pieniä aikoja ja matkoja, ettei vaan ehdi nousta ja oppia sitä tavaksi.

Kotosalla olen tehnyt enempi Tärpän kuin Nessun kanssa. Kujakepit on taas pystyssä, ja siinäkin onnistuminen vaihtelee tosi paljon. Kuja on nyt niin kapealla, että Tärpän täytyy tehdä kropalla pujotteluliikettä. Namittaja-avulla pujottelu on iloista ja reipasta, mutta lautasen kanssa vähän hitaampaa ja jos väärien palkkauksien pelossa yksintreenatessa teen niin, että juoksen Tärpän mukana, niin koira hidastuu vielä lisää. Mitä teen väärin? Välillä on tullut ihan huippuhyviä suorituksia myös vasemmalta vähän viistosta vieden ja joskus sitten taas tulee tosi huonoja, joissa menee keskeltä sisälle ja punkee ulos ennen aikojaan, vaikka minusta vienti olisi ollut helppo. Väärän puolen sisäänmenoja ei ole tainnut onneksi tulla yhtään.

Kotipaikallaoloissa olen ollut huomaavinani, että perusasennosta maahanmennessä (joo, ei todellakaan mene ekalla käskyllä...) Tärpän makuuasento on erityisen vaikeannäköinen. Jos käsken maahan esim. niin, että Tärppä seisoo mun edessä, makuuasento on paljon parempi. Helpotuksista (lyhyt aika, lyhyt matka) huolimatta Tärppä on päässy pari kertaa ponkasemaan seisomaan, mikä on tosi huono juttu, mutta tapahtunut joka kerta niin yllättäen, että en ole ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui.

Ja Nessu tais olla samaa mieltä, se mielestelee minkä kerkeää.

Kertaalleen oltiin Tiinan ja Viivin kanssa Patolassa. Kierrätin koirat ennen treeniä kentän ympäri, että tietävät missä ovat. Ja Nessulle ja Pirrelle tuon pitäisikin olla tuttu paikka toissakesältä. Ensin Pirren kanssa höntsäilyä Jalon BH-makuun aikana. Oltiin tosi inhottavia ja rapisteltiin nameja muutaman metrin päässä ja huudeltiin tänne-käskyjä tms. Pirren seuraaminen oli kyllä järkkyä, mutta ei pal välii . Pirren jälkeen oli sitten Nessun vuoro. Ensin leikittiin vähän ja sitten paikkamakuuseen Jalon kanssa. Tiina ja kaverinsa Hannele jäivät kehähenkilöiksi. Kaikki meni ok siihen asti, kun muutaman kymmenen metrin päässä kentästä (koirat oli melkein keskellä ja me kävelytien puoleisella reunalla) pari poikaa meni fillareilla ohi. Fillaristit hölisivät jotain ja tekivät jonkun jarrutuksen ja siinä kohtaa Nessulla petti hermo ja se lähti. Lähti haahuilemaan mun luo. Palautin Nessun paikoilleen ja palasin piiloon. Tiina kutsui meidät melkein heti takaisin, Nessu oli kuulemma tärissyt. Voi reppanaa... Ne fillaristit oli ihan riittävän kaukana eikä ne nyt niin isosti metelöineet, mun mielestä pieni häiriö mutta minkäs teet. Vahvisti tosin mun näkemystä, että siellä joukkue-SM:ssä Nessu ei uskaltanut liikkua paikallaolossa. Nouto meni onneksi paremmin, Nessu meni ekalla käskyllä suoraan kapulalle eikä jäänyt haistelemaan tai kiemurtelemaan. Lisäksi otettiin taas sitä häiriöperusasentoa, Tiina naksutteli ja Viivi ja Hannele liikkuivat ympärillä ja rapistelivat ym. Iso kiitos avusta! Meni ihan ok, kontaktille ei vaadittu kestoa. Itsekseni otin n. 6 askeleen päästä kaukoja i-m-i ja se meni tosi hyvin. Kaiken kaikkiaan Nessu oli koko treenin ajan hyvässä fiiliksessä, haukkui tehtävien välillä ym. mutta silti paikallaolo oli sille liikaa.

Telma-dalmuri kävi meillä hoidossa.

Tärpän harjoituksesta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Otettiin paikallaoloa Madden ja Jalon kanssa, varmaan se siinäkin nousi mutta en kyllä oikeasti muista... Jotain seuraamista tehtiin myös ja jossain vaiheessa Tärpän keskittymiskyky herpaantui, kun viereisessä koirapuistossa oli väkeä. Että noin kokonaisuutena on vähän plääh-fiilikset taas. Kyllähän noita liikkeitä jaksaa ja haluaa koirille opettaa, mutta tuo häiriöharjoittelu - tarpeesta tai toisesta - on rasittavaa. Havaitsin kyllä, että vaikka Tärppä ei ole arka koira, niin kyllä senkin kanssa pitäisi käydä enempi kylillä. Se on liian ehdollistunut tiettyihin treenitilanteisiin, että kontaktinpito on sille raskasta, jos mennäänkin jonnekin muualle. Ja toisaalta, se ei osaa mitään niin pomminvarmasti, että se tulisi tilanteessa kuin tilanteessa selkäytimestä. Sen ei myöskään tarvitse hakea minusta minkään valtakunnan tukea vieraissa paikoissa, joten se ei ole ns. kuulolla. Että pitäisi siis muistaa ja jaksaa opettaa myös sitä kuulollaoloa!

Viime maanantain agitreeneissä oli tosi mielenkiintoinen - ja vaikea - rataharjoitus. Molemmilla koirilla homma sujui putki-puomi -ansaan asti. (Tärpän kanssa ohitin kepit). Sen lisäksi, että oli vaikea saada koira putkeen -ei puomille- ja sen oikeaan päähän, niin hankaluutta tuotti myös puomille vienti, kun putken suut oli ihan lähellä puomin ylösmenoa. Harjoittelin tätä erikseen useamman kerran kummankin koiran kanssa, ja arpomiseksi jäi edelleen. Toinen haastava kohta oli 10-11 tai siis lähinnä 11. Olin jo niin näyttämässä putkea, etten tehnyt koiralle tilaa hypätä itseäni kohti ja kroppani osoitti putkeen kerta toisensa jälkeen. Nessun kanssa tuli stipluja 15-16 kohdassakin, mutta se johtui samasta syystä kuin 11 esteelläkin. Tärppä sen sijaan on sen verran sukkelampi, että pysyin sen kärryillä vain vaivoin ja oma motoriikka petti tuohon välistävetoon tai siis taaksetyöntämiseen. Jos takaleikkaukset olisi hallinnassa, olisi voinut varmaan viedä koiran tuota kiemuraa myös puomin puolelta? Loppuradasta sain molemmat koirat putkeen sijaan keinulle, vaikka yritin olla koiran ja keinun välissä.

Koskakohan mä opin tekemään näistä ratakuvista sopivan kokoisia blogiin?