Nemo tuli meille 27.6.2008 avioeron ja siitä johtuvien kerrostaloon muuttamisten vuoksi. Omistajat eivät enää jaksa Nemoa sen eroahdistusongelmien vuoksi ja että koira ei tule pärjäämään kerrostalossa. Nemolle piti löytää uusi koti tai sitten lopullinen ratkaisu olisi edessä. Kodin etsintä oli ja on haastavampi juttu. Kiertoon koiraa ei annettaisi, itse asiassa uudeksi kodiksi kelpaa vain tämä Soinin lauma tai sitten eräs omistajan työkaverin perhe. Me kieltäydyimme kunniasta, meillä on jo 3 koiraa ja haaveissa on saada muutaman vuoden päästä (jos kaikki todellakin menee aivan superisti putkeen) Tärpän pentu itselle. Koiranvirkoja ei yksinkertaisesti ole vapaana eikä minulla ole kiinnostusta uroskoiriin omassa kodissa eikä lääkityksellä olevasta koirasta oikein ole harrastuksiinkaan ja omien koirien kanssa saa oman harrastustarpeensakin oikein hyvin tyydytettyä.

Omistaja kävi katsomassa työkaverin koiraperhettä. Pari pienikokoista rotua olevaa narttua ja omakotitalo uudellamaalla, ei lainkaan pöllömpää. Koirista oli tullut juteltua työpaikalla ja ajatukset koiranpidosta tuntuivat olevan samankaltaisia. Todellisuus ei sitten ikävä kyllä ollutkaan ihan semmoinen mitä oli luultu, koiranpitotavat ei menneet oikein yksiin alkaen koirien yöhäkityksestä ilman mitään erityistä syytä eikä koirillakaan tuntunut synkkaavan. Ei tuntunut olevan Nemon koti. Tässä vaiheessa oltiin Esan kanssa puhuttu vähän lisää Nemon tilanteesta ja tultiin siihen tulokseen että ei kait sitä nyt tappaa tarvitsisi. Ilmoitin tämän omistajalle joka sitten toi Nemon meille 27.6. ex-miehen muuton ajaksi hoitoon.

Mitä ne Nemon ongelmat sitten ovat? Puhtaasti fyysisellä puolella on virtsakivet mutta se varsinainen murheenkryyni on eroahdistus. Diagnoosi on tehty yhdessä OKKO-kouluttajan kanssa hänen kurssityönään ja vahvimpana argumenttina taisi olla weppikamera joka paljasti että oireet alkoivat heti kun omistajat poistuivat. Nemo siis kusee juosten pitkin huushollia yksinollessaan. Se pitää myös meteliä ja käsittääkseni myös paskoo sisälle. Hoidoksi aktivointia ja Clomicalmia. Välillä oli kai mennytkin jo paremmin ja omistajat lopettivat lääkityksen. Oireet palasivat, lääkitys aloitettiin uudelleen mutta se ei ole ikinä alkanut tehota yhtä hyvin kuin ennen sen lopettamista. Eli Nemo tekee tarpeensa sisälle, haukkuu ja vahtii. Lenkillä pullistellaan toisille koirille ja remmi on vetämistä varten.

Matkalle mahtui väärinkäsitystä siitä Nemon meilläolon todellisesta statuksesta mutta sittemmin asiasta on puhuttu ja sovittu, että yritetään löytää Nemolle uusi koti muualtakin kuin Soinin laumasta. Omistajat korostivat, että meidän ei tule kantaa mitään vastuuta Nemon kohtalosta sillä he eivät 4 "Nemovuoden" jälkeen itse sen ongelmiin puuduttuaan voi olettaa että kukaan muukaan haluaisi tai pystyisi ottaa Nemoa vastuulleen, varsinkaan jos koko koiraa ei ole alunperinkään haluttu. Itselle tämä tilanne on tosi outo, ollaan luvattu ettei Nemoa tarvitse lopettaa mutta toisaalta ajatus sen pitämisestä itse ei tunnu kivalta ja sanat "jos te ette ota niin sitten pitää miettiä sitä ikävämpää vaihtoehtoa" tuntui kyllä vastuulta Nemon elämästä ja kuolemasta. Lupaus on kuitenkin lupaus. Omistajat kuitenkin olivat hyvin selkeäsanaisia siitä että lopetuspäätös on yksin heidän.

Miten tämä reilu kuukausi Nemon kanssa sitten on sujunut? Hyvin. Olin ekan "Nemoviikon" yksin ja kävin töissä, Esa oli mökillä. Ekana viikonloppuna Nemo teki aamulla ennen mun ylösnousua kuset ja 2x paskat sisälle. Kolmas turakainen tuli yhtenä arkiaamuna ekalla viikolla ja lomalla ollessa yhtenä aamuna, kaikki nämä siis mun ollessa kotona. Ihmisten poissaoloaikana ei ole ollut mitään ongelmia edes nyt kun ollaan oltu loman jälkeen 4 pv töissä. Kusiongelma on tullut tuon ekan yön jälkeen esille yhden kerran, toissapäivänä: koirien ruuat oli turpoamassa ja otin Tärpän pihalle tehdäkseni vähän tokoa. Leikittiin aika kovaäänisesti pihalla ja muut koirat oli sisällä aikasta levottomia ja haukkuivat. Kun tulin treenisession (ehkä 10-15 min.) jälkeen sisälle niin keittiössä oli loroteltu reilun metrin matkalle. Tuon enempää ongelmia ei ole ollut. Nemo on selvästi tyytynyt pahnanpohjimmaisena oloon, se leikkii Tärpän kanssa tosi paljon ja liikakilotkin alkaa olla karistettu. Taisi olla ekalla viikolla kun oli parit nokkapokat, toinen Nessun ja toinen Tärpän kanssa. Minä tein aika selväksi molemmilla kerroilla molemmille osapuolille että meidän huushollissa ei tapella. Siinä se draama on sitten ollutkin. Muutoin Nemo hengailee joukon jatkona, joissain asioissa ärsyttää kun se ei ole talon tavoilla mutta miten se voisikaan olla. Sitä on uskaltanut pitää metsälenkillä ja treenikentällä vapaana eikä kiinnisaamisessa ole ollut mitään ongelmia. Nemo löysi oikeastaan heti itselleen sopivan nukkumapaikan yhdestä meidän koirapedeistä ja telkkua katsoessa se osaa lepuuttaa leukaa sohvan käsinojalla siinä missä muutkin.

Nemo on hyväntuulinen hömppä, niin kuin leikattu uros vaan voi olla. Ruoka maistuu, taistelee lelulla tosi kivasti ja rakastaa tennispalloja. Kovin välkyksi sitä en sanoisi mutta tyhmyys on koirassa hyve ;). Isommasti en ole siihen suhdetta luonut, ei ole itsestä tuntunut siltä että edes haluaisin. Kotosalla puhuttelen sitä aika harvakseltaan ja hellyydestäkin tuo taitaa saada vähemmän kuin neljäsosan. Jos treenaan muita koiria niin toki Nemokin saa lyhyen "yksityisen hetkensä" mun kanssa, yleensä leikkien tai namijumpaten.

Voiko Nemon ongelmiin, lähinnä siihen eroahdistukseen, löytää ratkaisua? Kristallipalloa ei minullakaan ole mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että voi. Pitää pojan sopivasti väsyneenä niin se kestää aika hyvin oloa ilman ihmistä. Ilman koiraseuraa ei ole itse asiassa testatukaan. Minun tämänhetkinen käsitykseni on, että Nemon kusemiset ja paskomiset pysyy kurissa jos viikkotasolla tulee pari pidempää vapaana kuljettua lenkkiä ja annos leikkiä joka päivä. Myös jälkihommia tuon kanssa kannattaisi tehdä, uskoisin Nemon tykkäävän ja väsyvän sopivasti. Sisällä haukkumiseen ei meillä ole kiinnitetty mitään huomiota. Omatkin koirat metelöi ainakin pari kertaa työpäivän aikana. Näin okt:ssa asuessa tuokaan ei ole minusta iso ongelma, vaikka toki se on kurjaa kun tietää että hörökorvilla on huudattavan kamalaa. Haukunestopantaa ajattelin kokeilla Nemollekin nyt kun sain sellaisen hommattua (Nessun lenkillä ja pihalla möykkäämisen vuoksi).