Tuosta Cardi Canin leiristä olisi toki voinut kirjoittaa enemmän ja tarkemminkin, mutta jotenkin oli takki vähän tyhjä rankan viikonlopun jälkeen, että tuli vähän typistetty versio. Oppia tuli kyllä enemmän kuin ehti omaksua ja molemmat mukana olleet koirant yllätti mut positiivisesti jaksamalla hienosti. Täytyy erityisesti yrittää pitää mielessä se tuntuma, mikä oli Anu Siiran valssiradalla silloin kun saatiin se tehtyä puhtaasti, semmoista tiettyä tiukkuutta liikkeessä ja asenteessa. Ja Nessun kanssa tokottaessa pitää muistaa palkatapalkatapalkata. Mielestäni palkkaan sitä paljon, mutta liikaa parempi kuin liian vähän! 

Otto-Petteri Pärnänen

Suurin uutinen sitten viime kirjoituksen on, että Tärppä pujottelee! Siis ilman kujaa, tavallisilla suorilla kepeillä. JESH! Montaa toistoa ei olla tehty, mutta se viimeinenkin kynnys on nyt ylitetty! Maanantain treeneissä Tärppä jopa pujotteli radalla, kertaalleen puhtaasti molemmin puolin vietynä, että ei se ihan sattumaakaan ole. Kolmas yritys onnistui sit tosin vasta kolmannella, kun Tärpän piti ihmetellä seuraavan treeniryhmän koiraa, joka odotteli ihan säällisen matkan päässä omaa agivuoroaan.

(C) Tiina Hyvärinen

Nessu on ollut saikulla agilitystä, koska on hypännyt huonosti. Arkielämässä sen liikkumisesta ja olemisesta ei huomaa mitään. Noh, eilen vihdoin sain sen fysioterapeutille (tällä kertaa tänne: http://elainfysioterapia.net/web/) . Nessulla on selkä koko rintarangan alueelta, lapojen takaa aina ns. ylimenoalueelle asti, jäykkä. Jumit kuulemma aukesivat helposti, hyvähyvä! Oikean etujalan venytyksiin Nessu reagoi aika vahvasti. Takaosassa on kuulemma ihan hyvä tukilihaksisto, mutta syvien lihaksien harjoituksia meille kuitenkin suositeltiin edelleen, niin kuin maaliskuun fyssarikäynnilläkin. Kyselin tarkasti, onko agilityn harrastaminen turvallista tai järkevää ja Kellmanin mielipide oli, että jos se on koiralle tärkeää ja huippujuttu muuten, niin sitten. Mutta jos koira ei ole ihan into piukeana, niin ehkä sen harrastamisen voi jättää matalien rimojen ym. kanssa ilakoinniksi. Noh, agilitya ei ole Nessun kanssa tänä vuonna mitenkään erityisen aktiivisesti edes harrastettu eikä treeneissä paria poikkeusta lukuunottamatta kisakorkeilla rimoilla, joten täytyy tehdä johtopäätöksiä siitäkin, että koiran selkä reagoi näinkin vähällä tekemisellä. Agility ei ole mun mielestä Nessulle "se juttu", ainakaan kisaaminen siinä, joten ei me taideta ainakaan lisätä meidän yhteistä agiliitomäärää. Se on kyllä rakas rekkunen, mutta niin kovin reppana monessa asiassa. Ensin ajattelin, että vain korvien väli pettää ja rajoittaa harrastamista, mutta ei se fysiikkakaan taida ihan priimaa olla, vaikka rodunomainen rakenne suurin piirtein passeli onkin.

Leksallapa onkin keppi!