Kotosalla on jatkettu Nessun kanssa motivaatiotreeniä, pikkujuttuja reilulla palkalla. Lähinnä seuraamiseen olen hakenut sitä sikaosastoa. Ei Nessuun kyllä sitä sikaa saa mutta josko edes sen näköistä että se tykkäis...? Pari kertaa olen testannut miten sujuu useampi liike ilman palkkaa, kyllä se jaksaa tehdä ihan hyvin. Varsinaisissa liikkeissä onkin sit ollut ongelmia; ennakoi maahanmenon, ei kuuntele käskyä vaan on omissa ajatuksissaan jos joutuu vähän odottelemaan, hiippailee seisomisessa, istuu takaisin perusasentoon ihan minne sattuu... *Huoh*. Eihän tuo nyt yllätyksenä tule mutta himpan masentaa kun on enää pari viikkoa kokeeseen... Noh, mä olin kyllä ajatellut, että tämä viikko nilliteltäis noita liikkeitä ja ensi viikolla sitten vain pari motivaatiotreeniä. En edes puhu koko koiralle että se on ihan täpinässä kun äiskä taas tykkää siitä tokokokeessa ;). Ehkä ei noin tylyä meininkiä mutta josko tuo saisi vähän painetta kattilaansa ensi viikon aikana kun joudutaan takaisin töihin ja jätän treenaamisen vähemmälle.

Vaihtelua kuviin!

Eilen jatkui ATD:n agialkeiset. Olin ihan masennuksissa treenin jälkeen... Turhaan, mut olin silti ;). Eka harjoitus oli neljä aitaa niin että ne oli kahdessa rivissä. Eli ne mentiin niin kuin aita-aita 180 astetta ja aita-aita ja sitten vielä ristiin että piti saada mahdutettua vähän valssiakin sekaan. Tärppä olis ollut niiiiiiin hyvä! Mut kun mä en osaa pätkän vertaa suhteuttaa omaa liikkumistani esteväleihin saati koiran kulkemiseen. Niinpä mä löysin itseni jälleen koiran edeltä (enpä olisi uskonut!) jolloin päädyin seisomaan siivekkeen eteen ja odottamaan että se koirakin tulis sieltä. Ja mihinkäs se nyt olis tullut kun ohjastajakin vaan seisoo... Seuraavana oli kontaktiesteharjoituksia. Nostettiin Tärppää A:n harjalle, palkattiin ja annettiin laskeutua itse. Muutama toisto, oli ihan pässinlihaa ja Heidikin totesi että kun se ei selvästikään pelkää saati arastele vaan häärii Aalla ihan mielellään niin kannattaa kokeilla matalampaa Aata (TUUKKin kentällä on semmoinen tai itse asiassa parikin) josko sen kanssa saisi ylösjuoksemisen ideasta kiinni. Tuon jälkeen tehtiin omia aikojamme pari puomia, sinne se kyllä jo imeytyykin vähän :). Sitten keinu, se tehtiin niin kuin taannoin Sarilla eli namia laskuosalla ja Tärppä saa itse hakeutua keinulle. Meni hyvin! Omia aikojani tein kerran putken, kerran renkaan (istutin esteen taakse ja kutsuin namikäsiavulla läpi) ja hyppäytyin kaksi peräkkäistä hyppyä oikealta lentävän lelun kera.

Tuo ei ole Lambi vaan alpakkavasa.

Viimeinen yhteinen harjoitus oli ne alun hypyt tosin siellä hyppyjen takana oli mutkaputki. Tästä piti tulla loppuhuipennus mutta voi elämä, se oli kyllä semmoinen pannukakkujen pannukakku! Tärppä ei mennyt sinne putkeen. Ei niin millään. Muutenkin se oli nenä maassa menossa kaikkialle muualle paitsi esteille. Se putki piti laittaa ihan suoraksi ja sittenkin meni säätämiseksi että Tärppä teki putken. Ilmeisesti Tärppä oli väsähtänyt eikä pystynyt enää keskittymään, mene ja tiedä.

Pinja ja Madde

Tänään käytiin Tiinan ja Madden kanssa TUUKKin kentällä. Mulla oli eilisen putkifiaskon jäljiltä suunnitelmana tehdä Tärpän kanssa putkea ja sitten sitä matalaa Aata. Aloitettiin Aasta, nostin pari kertaa harjalle, meni ok. Sitten kokeiltiin juosta yhdessä esteelle niin että Tiinalla on namikäsi Aan harjalla ja tuohan juoksi, vieläpä mukavan reippaasti. Pari kolme kertaa tuota ja se riitti meille, kerrankin osasin lopettaa kun menee hyvin... Sitten sinne putkelle. Laitoin varmuuden vuoksi namialustan, meni ihan sukkana. Toisesta päästä ei sit olis ollut niin menossa vaan alkoi taas haistella! Tässä vaiheessa tuli sit mieleen että olisikohan tuo alkamassa juoksun tekoon, ei mitenkään mahdotonta kun se eka juoksu oli helmikuussa. En jäänyt sitten hieromaan kun kerran pikkukoiran kontakti oli menetetty. Puomille se vähän niin kuin karkasi joten annoin mennä sen.

Nessun kanssa en ollut siis suunnitellut tekeväni mitään mutta tehtiin kuitenkin enempi Maddea varten viritetty harjoitus. Kolme hyppyä, ei suorassa linjassa vaan niin että se keskimmäinen oli reilun metrin verran muista vasemmalla. Vikalta hypyltä mutkaputki odottamassa, olin laittavinani putken niin että se on suoraan viimeiseltä hypyltä tullessa tyrkyllä. Noh, testikierroksilla selvisi ettei se ollutkaan niin helppo ja ainakin mä, ehkä Tiinakin, koettiin ohjauksellinen ahaa -elämys ;). Eli jos koiraa vie tuommoista hyppysarjaa vasemmalta niin koiran hyppylinja siellä viimeisellä hypyllä ei sit olekaan suora ja tässä tapauksessa enemmän siihen putkeen toiseen päähän. Kävi siis ilmi, että tässä nimenomaisessa estesarjassa se "suoraan ohjaaminen" ei ollut se tarkoituksenmukainen vaan viimeisellä hypyllä kannatti tehdä takaleikkaus niin koiran suunta korjautui. Tässä kohtaa kaikki yhtään alkeiskurssia enempää agittaneet sanoo että "Daa-ah, tietysti pahvi!" :P.

Tiinan kullanmurut.

Pähkityn harjoituksen toinen osa oli sit semmoinen, että nuo samaiset hypyt mutta vikalta hypyltä 180 astetta vasemmalle yksi hyppy ja sitten takaisinpäin ne kaksi ekaa hyppyä. Olin visioinut, että homma hoituu kokonaisuudessaan niin että ohjataan vaan oikealla ja siellä 180 kohdassa vaan ollaan skarppina ettei koira tule siivekkeiden välistä (joka oli ehkä pari metriä) kohti ohjaajaa. Noh, tuokin oli kyllä helpompaa kun otti koiran valssilla vastaan siltä neljänneltä hypyltä! Nessu tietysti selviytyi näistä harjoituksista mennen tullen. Tämä harjoituskerta oli ihan kirjaesimerkki siitä, miten osaava koira opettaa ohjaajaa! Pystyin luottamaan että Nessu tekee esteet koska se osaa ja mun kämmit ja agihahmotuskyvyn puute tuli esille siinä kun Nessu teki hienosti mitä pyydettiin mutta ei ihan niin kuin olin suunnitellut. Joo-o, agiliidon vaikeus alkaa pikkuhiljaa hahmottua...

Otettiin me Pinjasta enempi arvoisensakin kuva.