Reipomainiot

On ollunna sutinaa!

Sunnuntaina oli ATD:n järjestämä hyppytekniikkakurssi, kouluttajana Vappu Alatalo. Osallistuin Pyynön kanssa. Pitkään mietin, kumpi lähtis, Tärppä vai Pyynö, tai lähtiskö peräti molemmat jos paikkoja riittää, mutta päädyin sitten Pyynöön. Tämä kun sattui juuri samaan aikaan kun alkoi Pyynön omat ATD:n agitreenit sekä oma hallivuoro, jossa käyn Sarin koirien ja kasvattien kanssa molemmilla omilla agiliidokeillani. Oikean hyppytekniikan rakentamisen aloitus samalla muun lajiharjoittelun ohella tuntuu hyvältä ajatukselta, nyt kun on sitä omaa halliaikaakin niin voidaan Sarin kanssa tehdä pennuille joka kerta myös tekniikkatreeni.

Mutta kurssin antiin:

a) Pyynö on pyylevä agilityyn. Homma on hoidossa, tarkentamalla varsinaisen ruuan määrää treenipäivinä, jolloin tulee syötettyä paljon nameja (lähinnä einesjauhemaksapihvejä ja Natural Menua). Tuon ikäinen koira kasvaa edelleen, joten varsinaista laihdutuskuuria se ei taida tarvita, pitää ollaa vaan tarkkana siinä, lisääkö ruuan määrää hitaammin tai ei ollenkaan.

b) Pyynö on "singeri". En ihan täysin tajunnut, mitä singerihypyillä tarkoitetaan, mutta oletan sen olevan lyhyttä tikkaamista :).

c) Vaihtele palkkausta. Tekniikkatreenissä koiran tarttis olla keskittynyt ja motivoitunut. Pelkällä lelulla jää se keskittymisosasto ja pelkällä namilla motivaatio voi laskea optimin alapuolelle. Enimmäkseen namilla, että aivot pysyy päällä ja välillä lelua vireen nostoon.

d) Hyppytekniikka kehittyi kolmella lyhyellä harjoituskerralla. Itse en toki tätä havainnut, koska olin joko lähettämässä koiraa (näin vain pyllyn) tai palkkaamassa (olin selin koiraan kyykyssä), mutta kouluttajan kommentit ja silminnäkijähavainnot näin kertoivat. Ja loistoa niin! Tekniikkatreeni tulee siis tarpeeseen ja mikä parasta, sillä on vaikutusta :)!

Tärpän talviryhmä aloitti sunnuntai-iltana. Itsellä oli takki aika tyhjä, kun siinä vaiheessa oli tullut oltua hallilla jo 8 tuntia. Mutta kiva ryhmä ja kiva kouluttaja, jälleen kerran! Olin ajatellut, että teen annetun radan pätkissä ja välillä palkaten, enempi semmoista motivaatiohommaa. Mutta sit Tärppä meni niin hyvin, että mä vaan jatkoin rataa eteenpäin... Huoh. Noh, kyllä Tärpälläkin tuntui olevan hauskaa, mutta voisko sitä edes joskus pitäytyä omassa suunnitelmassaan? Lopuksi hinkattiin yhtä radan kohtaa, jossa oli niistopersjättö ja sähäkkä valssi aika peräkkäin. Tärppä-rukka sai kouluttaa mua ihan urakalla, että sain ajoituksesta edes jotain tolkkua.

Tiistaina oltiin hallilla ekaa kertaa. Pyynö, Rabo ja Ampu tekivät hyppytekniikkaharjoitusta yhdellä hypyllä ja bumpilla. Hienosti meni! Sitten odoteltiin hypyn takana ts. paikallaistumisharjoitus. Ampulle ja Rabolle oli laitettu putki lyttyyn ja suoraksi tuon paikallaistumishypyn viereen. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Pyynö tehnyt putken ja hypyn... Erinomainen muistutus siitä, että tarttee tehdä sitä hallintaa, paljon! Ei ole tarkoitus tehdä agilitykentästä Pyynölle huvipuistoa yksin huviteltavaksi, vaan että se tekee esteitä vain mun kanssa ja luvalla. Koirat on erilaisia, corgeja on välillä kannustettava sikailuun ja hillumiseen agiradalla... Tuon jälkeen tehtiin Pyynön kanssa vielä paikallaoloharjoitus ja vasta sitten ns. oikea putki eli pitkänä mutkalla oleva putki, pari kertaa. Iloisestihan se sinne juoksi :). Niin ja kokeiltiinhan me kontaktiharjoittelun aloittamiseen tarkoitettua laatikkoakin pari kertaa.

Tärppä teki keppejä, palkkakippo keppien päässä. Tein hankalasta kulmasta, hurjalla vedätyksellä, takaleikaten ja isolla sivuirtoamisella. Ja voi pojat! Kylläpä Tärppä olikin HIENO!

Keskiviikkona käytiin Pyynön kanssa viimeistä kertaa Tiltulla. Tehtiin "kisasuoritus". Eli alokasluokan liikkeet siltä osin kun niitä pystyy tekemään ja toki palkan kanssa. Tiltu tuumi, että seuruu on tiiviinpuoleinen ja jätöissä voisin tässä vaiheessa ottaa ensin askeleeen sivulle enkä suoraan eteen, se on vielä liian vaikeaa. Kaikin puolin taisi mennä aika kivasti, ainakin tuntui hyvältä! Lopuksi kysyin noutamisesta ja ehkä vihdoin sain Tiltun ajatuksesta kiinni :).

Torstaina sitten Junttojen oppiin Jokelaan. Suuri ahaa-elämys palkkausasiassa, kiitos Tytti! Leikkiminen on tainnut kehittyä tässä vähän varkain, sillä se passasi Pyynölle palkaksi oikein hyvin namittelun jälkeenkin. Treenin väliaikana namittelusta juteltiin myös, sekin tuli niin tarpeeseen! Olen namitellut Pyynöä palautepohdintojen ja kuuntelemisen aikana osaksi Tiltun vinkistä (ettei Pyynö huutaisi ja hilluisi) ja toisaalta siksi, että Tytti joskus kehotti palkkaamaan koiraa vapauttamisen jälkeenkin, ettei se alkaisi heti haistella ja siirtyisi "omaan maailmaansa". Olen tehnyt itsestäni namiautomaatin, jossa palkkaa tulee enemmän muusta kuin varsinaisesta tekemisestä... Nyt pitää panna namikäsi karenssiin ja opettaa Pyynölle joku käypänen odottelumuoto. Se "käy siihen" on ollut opetettavien asioiden listalla ihan kärkipäässä, mutta eipä ole tullut tehtyä sitä lainkaan. Juntot sanoivat, että he eivät ole opettaneet sitä erikseen minään tehtävänä, koira on vain laitettu maahan ja siellä on pysyttävä. Mun logiikka sanoo, että se pitäisi opettaa ensin, ennen kuin vaaditaan, mutta en haluaisi sotkea "käy siihen" fiilistä tai vapaamuotoisuutta varsinaiseen paikallaoloon. Tunnistaako koira vielä tässä vaiheessa eroa? Luoksetuloon tuli taas hyviä ohjeita. Jos leikkiminen jatkaa kehittymistä tähän malliin, voisin alkaa testailla josko se takana jalkojen välissä roikotettu lelu alkaisi toimia luoksetuloissa.

Eilen oli Pyynön ekat ohjatut agitreenit, ellei kesän CC-leiriä Jokirannassa lasketa (ja lasketaanhan ne, huippureissu!). Kouluttajana on Anne-Maria Riihimäki. Mentiin aikalailla suoraan asiaan. Hyppyrimat niin alas kuin mahdollista, putkia ja sitten vaan ohjaamaan! Anne-Marialla oli hyväntuntuisia ajatuksia lelupalkkauksen opettelusta. Tehtiin varsinaiset agiharjoitukset pelkällä lelupalkalla, olin aika yllättynyt, että se sopi Pyynölle. Ja todella yllättynyt olin siitä, että se otti lelun ja hilluksi sen kanssa yksin pitkin hallia... Tuo lelunpalautus kyllä koheni jo hieman, kun vaihdoin lelua namiin tai leikin Pyynön kanssa. Mutta siis ajatus on saada Pyynö menemään lelulle huolimatta siitä, mitä minä teen. Kuulosti oikein hyvältä!

Ohjattuja treenejä on ollut tällä viikolla niin paljon, että ei olla kotona tehty tokoa lainkaan. Mutta ollaan käyty Pyntsän kanssa 2 kertaa hölkkälenkillä :o!

...siltä varalta, että joku sitä ihmetteli. Samat valitusvirret kuin ennenkin, kiirettä pitää.

Tarkoitus oli kisata Tärpän kanssa agia oikein tosissaan tai siis usein, mutta ei mennyt ihan putkeen. Viikonloput tuntuu olevan tosi buukattu ja sen kerran kun tein sinne oikein varta vasten tilaa kisoja varten, niin olinkin itse kipeä. Treeneissä kesäkausi vaihtui talvikaudeksi ja ensi viikolla alkaa omat hallitreenitkin.

Pyynön kanssa maisteltiin leirielämää Särkivaaraleirin merkeissä. Huisin antoisaa! Ja juhlahumun makuunkin päästiin, kun leirillä juhlittiin Junton perheen kahta Suomenmestaruuskultaa!
 

Noin muuten ollaan Pyynön kanssa treenailtu niitä samoja juttuja, aina vaan. Perusasentoa, seuruuta, kaukokäskyjen asennonvaihtoja ja asentoja erikseen. Paikallaolon alkeita ollaan otettu myös ja vähän opeteltu leikkimäänkin. Mahtava pentu, ei voi kuin kehua sitä ja kiitellä kaikkia asianosaisia :D!

Kuvan (C) Elina Laine. Kiitos Ellu!

Pirrellä sen sijaan ei mene yhtä vahvasti nyt :(. Luulen, että nuori herra Pyynö on törmännyt siihen pihalla. Maanantai-iltana Pirre liikkui tosi vaikeasti. Lekurikeikaksi se meni, ja nyt testataan opiaatteja yhdessä jo pitkään syötettyjen tulehduskipulääkkeiden kanssa. Sisuskalut oli onneksi vielä ok lääkkeiden syömisestä huolimatta!

Lomalla ollaan otettu rennosti. Ainakin enimmäkseen. Treenattukin on koirien kanssa, mutta ehkä enempi pidetty hauskaa. Lenkkeilty ja käyty uimassa. Tosin Pirre ja Nessu ovat jääneet monesta lystistä paitsi, toinen kipeiden lonkkiensa takia ja toinen eri tilanteita ja koiria huonosti kestävän luonteeensa vuoksi :(.
 

(c) Johanna Flinck. Persjättö by Tärppä :).

Cardi Can ry:n agilityleiri pidettiin viime viikonloppuna Raahessa. Lähdimme Merin ja Minnin kanssa reissuun ja eipä ollut lainkaan pöllömpi matka :)! Tärpän kanssa haettiin vähän sitä ärripurria ja vauhtia ja koulutettiin jälleen kerran enempi minua. Pyynö sai tutustella ohjaamiseen. Ihan käsittämättömän taitavasti 5-kuinen cardi Kätyri ja 6-kuinen Pyynö tekivät koukeroita, vaikka treenit oli tasan kaikki tuolta leiriviikonlopulta! Esteharjoittelua emme tehneet, pennut saivat juosta hyppysiivekkeiden välistä ja putkien läpi namilautaselle ja näillä saatiin vauhdikkaita "radanpätkiä" tehtyä! Kumpaakaan pentua ei tarvinne isommin sytytellä lajiin!

(c) Johanna Flinck. Tärppä <3.

Pyynön toko-ohjelmassa on tällä hetkellä eri asennot ja niissä pysymisen alkuharjoittelut. Kaukokäskyjen asennonvaihtotekniikkaa tehdään edelleen, olen ottanut mukaan istumisen ja vähän jotain oikeiden käsimerkkien alkua. Onneksi treenit Jokelassa jatkuvat taas, on saatu ihan korvaamatonta ohjausta!

Tärpän kanssa kisattiin kaksi starttia Kotkassa. Agiradalla ei oltu ihan hereillä. Päästin Tärpän iiiiiisoille kaarroksille ja taisi se Tärppäkin vähän matkustaa keskittymisen sijaan. En kai osannut ottaa sitä "mukaani" riittävän hyvin lähtöalueella juuri ennen omaa vuoroa. Hyvää radassa oli hidastelematon keinu! Ekalta radalta roimasti yliaikainen nolla. Hyppyradalla Tärppä olikin sitten jo melkeistään liekeissä, koska meitä ennen lähtenyt göötti ei pysynyt lähdössä vaan nousi ylös ja alkoi murista meidän suuntaan. Tärppä ei toista kehoitusta tarvinnut, vaan oli valmis katsomaan kuka on kuka... Onneksi ohjaaja sai kutsuttua gööttinsä suorittamaan rataa ja Tärppä oli tietenkin minulla remmissä lähtöalueen ulkopuolella. Noh, tästä Tärppä sai vähän fiilistä lähteä radalle, että jotain hyvää tuollaisissakin ikävissä asioissa! Rata meni muuten suht hyvin, mutta keppejä edeltävän hypyn ohjauksen sössin. Kokeilin siihen vaikka mitä kuvioita ja toivoin ehtiväni tekemään siihen persjätön ja ottamaan Tärpän toisen siivekkeen ympäri kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Ohjasin huonosti kepeille ja Tärppä ei enää taipunut kakkosväliin. Lisäksi hätäilin keppien lopussa ja sain kunnian hyllyttää Tärpän viimeisen keppivälin suorittamatta jättämisestä. Tästä radasta jäi muuten kuitenkin hyvät fiilikset, kun vauhti alkoi olla sitä mitä se on meillä ollutkin parhaimmillaan, tai ainakin sinnepäin.

Pyynön tämänpäiväinen uintireissu.

Koska loma vielä jatkuu, ei kirjoitella tämän enempiä vaan pistellään kesäfiiliskuvia :).

Villin uimahyppykoulu.

Loikkasi se Pyynökin :)!

Joskus on niin kiire, että tulee uitua ihan pystyssä...

Pyynö kasvaa kohisten. Ikävä kyllä nuoren miehen vatsa oli sekaisin ja tuli pientä treenitaukoa sen vuoksi, kun en halunnut nameja syötellä. Pentu oli onneksi reipas koko vaivan ajan, joten varsinaiselle huolestumiselle ei onneksi ollut tarvetta. Sitä minä sen sijaan hieman jännäsin, että lähteekö maitokulmahampaat oikeiden hampaiden tieltä ja kyllä ne onneksi tippuivat sitten itsekseen ilman lääkärireissua!

Jokelan treeneissä on pientä taukoa, mutta Pyynö on käynyt ATD:n järjestämällä kurssilla Tiltun Koirakoulussa. Kurssi on ollut erinomainen, ja saa toivottavasti jatkoa elokuussa. Siellä mm. totesin, että joo-o, Pyynö taitaa olla vähän vilkkaammanpuoleinen pentu... Muut kurssilaiset odottelevat nätisti, mutta Pyynö huutaa ja teutaroi heti, jos ei ole ohjattua toimintaa. Ja ne muut kurssilaiset eivät ole maltankoiria tai tipsuja, vaan esim. työlinjainen bc, kelpie, kromföhrländer ja labbis, joissa kaikissa on kyllä potkua.

Tärppä on palannut agilitytreeneihin kohdunpoistoleikkauksen jälkeen. Vielä ei olla samassa kunnossa kuin ennen leikkausta, mutta eiköhän se tästä taas etene! Viime viikonloppuna pidettiin "miniloma" Hyväristen kanssa, kun vuokrasimme mökin Luumäeltä Agirotuviikonlopuksi. Kisasimme vain perjantaina ja sitten joukkueradan sunnuntaina, joten helteinen lauantai pyhitettiin lorvailulle laiturille ja energianpuuskan yllättäessä pyörähdimme järveen. Terapeuttista! Itse kisat eivät menneet ihan putkeen. Molemmilla virallisilla radoilla tein ihan itse Tärpälle vitoset, ensin vedin sen yli puomin alastulon ja toisella radalla unohdin pyytää hyppäämään takaakierretyn  esteen. Yliaikaakin tuli molemmilta radoilta. Ihme ja kumma sijoituimme kuitenkin kolmansiksi hyppärillä! Sunnuntaina joukkueradalla oltiin vain turkasen hitaita, mutta ei muita virheitä.

Punkkeja on saanut poimia koirista ihan urakalla! Myrkyt on ostettuna, vielä kun saisi ne laitettua koiriin.

...mutta ei niin kiire, etteikö saisi laitettua pari kuvaa.

(c) Tuula Kuokkanen

Pörröpappa

Manne ilmoittaa, että rahaa on!

(c) Tuula Kuokkanen

Eli Pyynö harjoittelee perusasentoa ja kaukojen asennonvaihtoja. Sitten edellisen kirjoituksen olen tehnyt sille pari jäljentapaista lisää. Hyvin se löytää palkkakipolle, mutta matkalta jää kyllä paljon ruokaa syömättä. Mielestäni se kuitenkin jäljestää koko jäljen, on vaan kiinnostuneempi itse jäljestä kuin nameista? En tiedä, täytyy tehdä näitä valvovan silmän alla! Ajattelin, että Pyynö vois olla pitkästä aikaa koira, joka osaa myös istua käskystä. Näin ollen ollaan harjoiteltu istumistakin ja kyllä, ajatus on itänyt pikkukoiran päässä. Maanantaina koettiin yhden sortin läpimurto, kun Pyynö sai kaksi kertaa otettua kopin istumisesta heitetystä palkasta, tähän asti namit on nimittäin vain kopsahdelleet otsaan...

Tätä tää on, tunnista ja päivästä toiseen :D.

Viikonloppuna Pyynö kävi agituristina Purinalla Stadi Gamesissa. Hienosti meni, joskin mun suunnitelmat harjoitella remmikävelyä koirahäiriöllä kariutui Suriin ja Yolaan :D. Pyynö kun sai harrastaa pentupainia 9 vkon ikäisen bordercollien ja puolivuotiaan aussien kanssa. Agikisojen jälkeen käytiin vielä lentokentällä hakemassa Prahanmatkaajat kotiin ja sekin oli varsin hyödyllinen kokemus. Ainakin Pyynö hankki taas pari fania lisää. Ja pissasi suojatielle, hieman hävetti mutta minkäs teet. Onneksi ei tehnyt sisälle!

Nessu on lopettanut hepuloinnin ja liikkuu 7-vuotiaan arvokkuudella...

Tärppä ja Nessu sitten leikattiin eilen. Leikkaukset oli ilmeisesti menneet hyvin, kun mistään ei kerran mainittu mitään. Nyt mennään muutama hetki poikkeusjärjestelyin kotona. Ainakin muutaman päivän pidetään potilaat ja Pyynö erossa toisistaan ja ainakin ensi viikon ovat potilaat työpäivän keskenään ja Pirre joutuu pitämään seuraa Pyynölle. Pirre-parka... Joskin eilen tapahtui yhden sortin ihme! Esa päästi Pirren ja Pyynön yöpissalle ja ne  l e i k k i ! Uskomatonta! Että ehkä tästä erikoisjärjestelyajasta seuraa jotain hyvääkin! Ainakin mammanmurut joutumat sietämään vähän enemmän eristystä, häkitystä ja sen semmoista, siihen eivät ole aiemmin kotioloissa joutuneet.

Ollaan me kasvettu!

Niin joo, hampaat on alkaneet vaihtua ja painoa oli 16 vkon ikäisenä kakkosrokotuksessa 10,4 kg.

...mutta siitä huolimatta sitä on riittänyt. Jotain on kuitenkin yritetty puuhata koirienkin kanssa.

Tärpällä on nyt parit agitreenit takana ja nyt tulee sitten siis se tauko kohdunpoistoleikkauksen vuoksi. Aika on varattu Nessulle ja Tärpälle ensi viikolla. Hirvittää jo etukäteen, miten saan Tärpän toipumisen järjestymään, kun Pyynö varmasti olis kovasti painikaveria vailla, eikä noi leikatut nartutkaan ole perinteisesti kokeneet oloaan sairaaksi kahta päivää kauempaa.

Pääsiäisen Särkivaaraleirin kuvasatoa edelleen, Kylli ja Pyynö.

Agitreenit Sannin ohjauksessa on menneet oikein kivasti. Viime viikon treeneissä oli suorastaan järjetön keppikulma ja kepeille vienti muutenkin, mutta kyllä Sanni sai meidätkin siinä onnistumaan. Lisäksi iloa aiheutti Tärpän irtoaminen pimeään putkikulmaan. Äskeisissä treeneissä tehtin hyppytekniikkaa. Sopii oikein hyvin, sitä kun olisi syytä aina aika ajoin harjoitella ja vaikka ihan säännöllisestikin. Lisäksi saatiin tehtyä keppejä ihan yksittäisenä esteenä, se tuli tarpeeseen. Tein namikipon kanssa ja en ihan päivänselvästä kulmasta, hienosti Tärppä pujotteli!

Särkivaaraleiriläinen Ketku. Kamera rakastaa Ketkua!

Pyynö on tainnut kasvaa tässä välissä jo joltiseltikin. Sen kanssa ei oltu pariin viikkoon Jokelassa treenaamassa, mutta kotona on yritetty pitää rytmistä kiinni. Päivittäin lyhyt treeni perusasentoja ja asennonvaihtoja. Luoksetulon harjoittelu on mukana vain siinä määrin, kun sitä esiintyy arkielämässä. Remmikävelyä treenataan kanssa, ja taidettiinkin saada aimo harppaus eteenpäin kuin kuuntelin viisaampaa eli Tommy Wireniä :). Rasti seinään, olen myös tehnyt Pyynölle 2 jälkeä sitten maanantain. Kai se meni edes sinnepäin, koira kuitenkin tuntui tekevän hommia ja löysi tien palkalle.

...mutta vain vähän aikaa. Kohdunpoistoleikkaus nimittäin lähestyy, ja siitä hyvästä tulee pieni treenitauko. Kisaamaan olisi kyllä kiva päästä ennen sitä! Kesäkauden ekat agitreenit, uuden kouluttajan Sannin ohjauksessa, meni kivasti. Paitsi että olin paikalla tunnin etuajassa ja Tärppä oli vähän tahmea. Tahmeus ei sikäli huolettanut, kun kukaan ei huomannut sen liikkumisessa mitään ontumiseen tai epäpuhtauteen viittaavaa. Treenirata oli haastava, mutta kiva. Rullasi hyvin koiran kannalta, ja tahmatassullekin oli niitä irrottelukohtia. Olen tullut siihen tulokseen, että Tärpän taannoinen ontuminen ja varmaan tuo treenitahmeuskin johtuu siitä, että se on Pyynön painialustana aika monta tuntia päivässä. Elämään on tullut vähän "toisenmoista liikuntaa" ja voi se pennun purutyynynä oleminenkin jotain jälkiä jättää, muutakin kuin rupia niskanahkaan.

Pyynön kanssa ollaan jatkettu remmikävelyharjoituksia ja nyt niille alkaa todenteolla olla tarvetta. Alkaa maailma kiinnostaa ihan eri tavalla ja vetäminenkin tuntuisi olevan vaihtoehto Pyynölle. Nyt pitää itse pitää hermo kasassa ja kriteerit selvinä! Jos ei ole muka aikaa tai mielentila sopiva, en lähde remmilenkille pennun kanssa, nyt on pakko tehdä pohjatyöt kunnolla! Täytyy lähteä käymään vilkkaammissa lenkkimaastoissa ihan vain siksi, että saadaan toistoja esim. koirien ohituksiin. Muutoin jatkamme perusasennon, asennonvaihtotekniikan ja luoksetulojen parissa.

Särkivaaraleirikuva; Pyynö ja äippänsä.

Kävin Pyynön kanssa vappuaattona leluostoksilla Jumbossa. Heppu hurmasi kaikki.

Pyynön emä Tipi.

Parkkihallin läpi kävellessä pysähdyttiin ihmettelemään sellaista ritilätasoa, jonka päästä lähti portaat. Alhaalla ihmiset rymisteli ostoskärryjen kanssa ja Pyynöä arvelutti astua ritilälle. Maanittelin sitä askeleen verran eteenpäin, palkkasin, ja lähdettiin pois. Aiemmin Tuorlassa tavattu ritilä ei aiheuttanut mitään muutosta normaaliliikkumiseen, mutta se ei ollutkaan metrien korkeudessa eikä kukaan liikkunut sen alla. Jatkettiin matkaa kohti eläinkauppaa ja sen koommin ei Pyynöä mikään tällä reissulla kummastuttanutkaan, vaikka tehtiin perusasentoja kärryhenkilökunnan rakennellessa kärrymatojaan ja varusmiesten kerätessä rahaa sotaveteraaneille. Eläinkaupassakin oli ruuhkaa käärme-esittelyn johdosta, mutta mikäs siinä, sen kuin oli vain. Samaan aikaan eläinkaupassa oli ostoksilla pariskunta, joka käytti pyörätuoleja. Ei mitään ihmeellistä Pyynön mielestä siinäkään, ja miksi olisikaan ollut, kun pariskuntakin oli vallan mukava ja seurusteli Pyynön kanssa. Valittiin siinä sitten lelut ja palattiin mutkan kautta parkkihallin läpi autolle.

Nitro-veljen kanssa.

Muistelin, millaista oli tehdä tällaisia reissuja Nessun kanssa. Ja päätin unohtaa ne samantien ja iloita siitä, kuinka ihanaa on liikkua pennun kanssa kylillä ei niinkään totuttamisen vuoksi kuin sen vuoksi, että tarjoaa aivoille virikkeitä!

Pentulomakin se otti ja loppui, pentele. Olisihan sitä viihtynyt hyvin kotosalla pentua tavoille opettaessa ja kylillä kuljettaessa ja aikuisille koirille omaa ohjelmaa tarjotessa. Etenkin kun kevätkin tuli, sillä pihalla riittää puuhaa. Nyt on pari työpäivää takana ja koirien yksinolot on -sikäli kun tiedän- sujuneet oikein hyvin. Kaikki ovat olleet ovella ehjinä ja iloisina vastassa, Pyynö tekee asiansa kutakuinkin paperille ja toistaiseksi naskalihampailla on saatu rikki vain sanomalehtiä lattialta.

Särkivaaraleiriläinen Curry hakumetsällä.

Pyynön kasvattaja järjesti pääsiäisenä kasvateilleen treenileirin. Pyynö osallistui vain "soveltuvin osin" tai siis minä, koska äippä oli meillä pääsiäisen. Olin aika paljon yleisössä ja kyllä sitä niinkin paljon oppii, varsinkin kun tavoitteellisempi koulutus on minulle aika vierasta. Käytiin Pyynön kanssa ihan kentälläkin muutaman kerran, opetettiin minulle edelleen sitä perusasennon opettamista ja kaukokäskyjen asennonvaihtoja. Lisäksi tehtiin luoksetuloja, ja siinä sitä sarkaa sitten riitääkin... Pyynöllä kun ei ole mikään kiire mun ja lelun luo, kun kasvattajakin on niin mieluisaa seuraa ja kaulapantaakin tarttee raaputella. Noh, lihapullan voimalla saatiin Pyynönkin mieli muuttumaan :). Ystävällinen Marru otti kuvia Pyynön treenailusta ja minä muiden, soini.kuvat.fi suorastaan ratkeilee liitoksistaan!

Pyynön siskot Yoda ja Piki.

Tärppä on ollut jotenkin huonona viime aikoina. Se on syönyt muutamana päivänä huonosti, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Lisäksi ollaan ihmetelty sen liikkumista. En voi sanoa, että Tärppä ontuu, mutta useamman kerran ollaan katsottu, että hetkinen, mitä tapahtui, ontuiko se vasenta etustaan ja sitten onkin jo liikuttu ihan normaalisti. Nyt tuntuisi rekku voivan hyvin, ruoka maistuu ja liikkuminen näyttäisi olevan ok. Mutta minulla on vielä antennit ihan ääriasennossa Tärpän voinnin suhteen.

Veljekset Nitro, Pyynö ja Noppa.

Pyynöllä on käynyt vieraita, kivaa! Viime viikolla bichon frise Topi ja lapinporokoira Niki, tällä viikolla pikkuruinen kromfohrländerpentu Zum. Kuvia näistä kivoista vieraista löytyy tuolta samasta kuvahakemistosta. Vielä pitäisi järjestää treffit naapurin Pösön kanssa, mutta eikös se aina ole niin, että hankalinta sen kaiken lähimpänä asuvan kanssa!